Jännät paikat työ -ja kotielämässä
4Jännät paikat työ -ja kotielämässä!
Mulla on sellainen tilanne, että olen ensi perjantaina lähdössä erään tv-ohjelman kuvauksiin, joissa olen seuraavan kuukauden ajan kiinni oikeastaan täysin. Ohjelma kuvataan muualla Suomessa, lähden siis kotoa pidemmäksi aikaa pois. Ensimmäisen kerran kunnolla sitten lasten syntymien. Jännittää, myönnän. Ja ikävä tulee olemaan kova, sen tiedän varmaksi!
Tämä työ tuo omat haasteensa perhe-elämään, arkeen ja oikeastaan ihan kaikkeen. Tähän asti ollaan sovitettu työmme Svanten kanssa niin, että molemmat ovat tehneet töitä, mutta vähän eri syklissä. Nyt tilanne on sellainen, että meillä molemmilla on samaan aikaan kuvaukset käynnissä, minä kokonaan pois kotoa, ja Svantella pitkät kuvauspäivät.
Elämämme siis varsin jännittäviä aikoja, mutta uskon ja toivon, että selviämme tulevasta kuukaudesta voittajina. Suurin haaste on tietysti lasten kanssa. Olemme onneksi löytäneet nyt pari ihanaa hoitajaa lapsille; viemään ja hakemaan lapsia dagiksesta ja koulusta, sekä viettämään aikaa heidän kanssaan. Sea aloittaa tässä samassa rytäkässä ensimmäisen luokan koulussa. En ole paikalla ekana koulupäivänä itse, ja se nostaa varmasti kyyneleet mamman silmään, kun ensimmäinen koulupäivä koittaa. Svante taas joutuu tekemään sellaista palapeliä aikataulujen kanssa, että kauhistuttaa vähän jo valmiiksi.
Korona-aika on tehnyt tehtävänsä kahden yrittäjän perheessä. Epävarmuus ja töiden peruuntuminen, ovat olleet haastavia, ja koko ajan on ollut olo, että työt voivat olla liipasimella hetkenä minä hyvänsä. Siksi olemme enemmän kuin onnellisia, että meillä molemmilla alkaa nyt ihanat duunit ja syksy näyttää muutenkin varsin lupaavalta töiden suhteen, ainakin jos korona tilanne alkaa parantua.
Yritän ajatella positiivisesti, vaikka tuleva kuukausi tuleekin olemaan haastava:
- tämä on tärkeää työni/urani/hyvinvointini kannalta
- kuukausi on loppujen lopuksi aika lyhyt aika
- tulossa on mahtava duuni juttu!
- kaikki aikataulut ja lastenhoito kuviot selviää varmasti!
- ihanaa että myös Svantella on hieno työjuttu edessä
- Sea on reipas tyttö ja tuleva ekaluokkainen
- isovanhemmat ovat luvanneet myös auttaa
- aion kuunnella/lukea kirjoja vapaa-ajalla, jota yleensä en ehdi tekemään perhe arjen keskellä
- pakkaan mukaan golfbägini, jos sattumalta pääsisin vaikka rangelle verestämään vanhoja taitoja
- tulen arvostamaan perhettäni ja rakastani taas enemmän ja enemmän
- kaikki menee hienosti!
Olen käytännössä nyt kuukauden pois FABsta eli kampaamo töitä, meikkauksia, kuvauksia ja kukkia teen taas seuraavan kerran syyskuun ensimmäisen viikon jälkeen.
Rakastan lapsiani ja Svantea valtavasti! Rakastan myös työtäni aivan todella paljon. Hyvä tästä vielä tulee, vaikka nyt vielä vähän jännittääkin.
Lue lisää mun töihin liittyviä postauksia:
Mun duuni – TTK kukkapanta + viehe ja Tähdet Tähdet finaalikukat
Mun duuni – Olet mitä syöt tv-ohjelma, ihan just purkissa ja telkkarissa
Karanteeni loppui ja ketoilu saa taas jatkua!
Kun saimme tiedon että Montella on korona ja tajusin että ollaan kaksi viikkoa kotona putkeen, tuli fiilis että ihan sama! Ihan sama mitä syön ja miten voin syömäni ruoan ansiosta. Nyt kun karanteeni loppui, ketoilu saa taas jatkua!
Olen noudattanut ketogeenista ruokavaliota jo yli kaksi vuotta, enemmän ja vähemmän. Toisinaan tulee romahduksia ruokailun suhteen, mutta yleensä pysyn melko hyvin ruodussa, koska keto ruokavalio sopii kropalleni hyvin, enkä koe olevani millään dietillä. Syön ketosti, koska kroppani voi silloin hyvin.
Olen aina ollut taipuvainen vatsan turvotukseen ja muistan jo vuosikymmeniä sitten valinneeni vaatteet päivään sen mukaan, epäilinkö alkaako vatsaani päivän mittaan turvottaa. Kun aloitin keton, turvotus poistui ja huomasin että en enää mieti aamulla, voinko pukea päälleni farkkuja tai kärsinkö iltapäivällä isosti turvonneesta vatsasta.
Nyt viimeisen kahden viikon aikana olen sekoillut ruokavalioni kanssa enemmän kuin kahteen vuoteen. Jätski on yleensä se ainut paheeni ketoilun ulkopuolelta ja jos oikein haluan syödä jotain ei ketoon kuuluvaa, nautiskelen nacholautasen. Mutta tämä tapahtuu ehkä maksimissaan kerran kuussa, ja joka kerta olen valmis palaamaan normaaliin asap. Nyt olen syönyt jäätelöä, munkkeja ja pullaa, kakkua ja tuoretta patonkia ja voin sanoa, että voin todella huonosti.
Vatsani on niin turvoksissa ja kroppa tuntuu painavalle, ei yhtään omalle. Tuntuu kun olisin lihonut viisi kiloa kahdessa viikossa. En käy vaa´assa, enkä aio mennä, koska palaan yksinkertaisesti takaisin ruokavalion pariin, joka saa minun kehoni voimaan hyvin.
Teen nyt pariksi viikoksi tiukemman puhdistus kuurin ja sitten syön vaan niinkuin yleensä syön eli kasviksia ja proteiinia. En kaipaa leipää, perunaa tai riisiä ihan oikeasti ja syön samaa ruokaa kuin meidän muukin perhe, pienillä kevennyksillä vain.
Jos lapsille on jauhelihakastiketta ja perunaa, syön keitettyä kukkakaalia perunan sijaan ja samaa kastiketta kuin muutkin. Jos lapsilla on lautasella pastaa, saatan tehdä itselleni raakapastan porkkanasta ja kesäkurpitsasta. En koskaan sano että mamma on dietillä tai että en syö perunaa, pastaa tai riisiä. Lapset tietävät että mamma rakastaa juustoa ja avokadoa, koska niin todellakin on.
Kaipaan sinua hyvä olo, tervetuloa takaisin arkeeni!
Lue myös tämä:
Rakasta itseäsi ja kehoasi – nyt on itserakkauskapinan aika!