Hae
Riia Koivisto

Silmälasit ovat iso osa persoonaani ja tyyliäni

Yhteistyössä Trendopticin kanssa #silmälasitsaatu

Kun huomasin, että alan ottaa etäisyyttä asiakkaaseen liimatessani ripsiä silmiin, tajusin todellakin että on näöntarkastuksen aika.. Käytän työssäni aina eri silmälaseja kuin muuten arjessa, ja työlasini on tehty nimenomaan lähityöskentelyä ajatellen. Tarvitsen toki silmälaseja koko ajan, mutta käyttämissäni arkilinsseissä on monitehot, jotka mahdollistavat sen, että näen niillä sopivasti niin lähelle kuin kauas, ja ovat täydelliset kaikkeen perus tekemiseen ja olemiseen.

Minulla on erittäin hyvä kaukonäkö, mutta lähinäkö on heikentynyt pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Siihen vaikuttaa varmasti ikä ja se, että työni takia silmäni joutuvat skarppaamaan tosi paljon. Katson tarkasti ja lähelle, näperrän ja puuhaan, ja näissä hommissa tarvitsen nimenomaan lähinäköäni.

Aiemmin työlaseissa oli plussaa 1,5, nyt uusissa laseissa sitä on +2. On siis täytynyt ensin vähän harjoitella näiden uusien lasien kanssa olemista. Pari ensimmäistä päivää pääni tuli kipeäksi, mutta pikkuhiljaa silmät alkoivat tottua. Nyt olen maailman onnellisin koska näen niin hyvin!

Uudet kehykset ovat niin kauniit. Niissä parasta on, etteivät ne tunnu miltään päässä. Juuri työkehyksissä arvostan sellaista oloa, ettei laseja tunne, ne vaan ovat ja auttavat minua.

Nämä Kaleos merkkiset pokat olivat itseasiassa ensimmäiset mitä sovitin TrendopticissaTiesin heti että nämä ovat minun työlasini. Hauskaa näissä on se, että muoto on tavallaan pyöreä, mutta silti hieman kulmikas. Väri sopii täydellisesti ihoni väriin, ja en usko että haittaa, vaikka hiusteni sävy muuttuisi.

Trendopticin ihmisten ammattitaito hämmästyttää minua kerta toisensa jälkeen, sillä vaikka kehyksiä on satoja, osaavat he nähdä asiakkaan kasvojen muodon, ihon värin ja ylipäätään koko tyylin valitessaan kehyksiä asiakkaan kanssa. Huikeaa.

Meikistä sen verran, että miinus linssit pienentävät silmää. Plus lasit tekevät päinvastoin eli saavat silmät näyttämään suuremmilta lasien takaa.

Miinus lasien käyttäjille suosittelen silmämeikkiä joka avaa silmää. Vaaleita sävyjä, banaanivajostutusta jossa liikkuva luomi on vaalea ja tumma varjostus on silmän ulkonurkassa. Alarajausta kannattaa harkita, yläluomen rajaus saa olla tarkka ja skarppi.

Plus lasien käyttäjille sopii tumma silmämeikki, jossa vaikka koko liikkuva luomi saa olla voimakas. Suosin itse paljon ”yksi luomiväri koko luomella” – tekniikkaa, koska se näyttää aina hyvälle lasien takaa. Rajauksena toimii sekä ylä – että alaluomen rajaus, skarppina tai pehmeänä.

 

Silmälasit ovat iso osa persoonaani ja siksi haluan löytää aina mahdollisimman oman näköiset kehykset. Saan niin paljon palautetta nykyään laseistani, että olen tosiaan vasta tajunnut, kuinka paljon ne vaikuttavat koko lookkiini ja kokonaisuuteen. Haluan kuitenkin, että silmälasit tukevat persoonaani, mutta eivät ole ensimmäinen asia joka minusta jää mieleen. Ihaninta on, että lasit sopivat minulle kuin nenä päähän, mutta silti minut muistetaan pääasiassa jutuistani ja työstäni.

Carolina Grunérin maalauskurssilla

Olin lauantaina taas maalauskurssilla, ja vitsit millaisen taiteilijan opissa!! Ihana, kaunis ja niin valloittava Carolina Grunér järjesti maalauskurssin ja kerrankin tajusin ilmoittautua ajoissa ja pääsin mukaan kurssille. Meitä oli yhteensä 6 oppilasta, ja oikeastaan me vaan maalasimme, juttelimme ja joimme teetä.

Ihana energia, valo ja hyvä olo välittyivät kaikista. Meillä jokaisella oli varmasti omat ja ihan erilaiset syymme, miksi olimme menneet juuri Carolinan kurssille. Minä olen vasta innostunut maalaamisesta ja se oli minun syyni osallistua kurssille. Ihan siis vaan puhtaasta maalaamisen innosta ja halusta mennä sellaisen taiteilijan luokse, josta tunsin välittyvän lisää hyvää fiilistä.

Jostain syystä minua aina ensin vähän jännittää, ennen kun tartun värituubeihin ja välineisiin. Minulle suurin oivallus on ollut, ettei maalatessa tarvitse käyttää siveltimiä. Siveltimet ovat minun työvälineeni omassa ammatissani, jossa olen mielestäni oikein hyvä. Kuitenkin siveltimet saavat taiteilussa minulle aikaan valtavan suoristuspaineen, tunteen että minun pitäisi heti osata maalata tai piirtää tosi hienosti.

Siksi olenkin käyttänyt maalatessani vain palettiveitsiä, isoja suteja, sormia tai mitä vaan muuta, mutta en perinteisiä siveltimiä. Se on jotenkin äärimmäisen vapauttavaa.

Maalaamisessa jännää ja parasta on, että tuntuu, että en voi itse vaikuttaa siihen mitä värejä valitsen. Ihan kuin värit tulisivat vaan itse valituksi.

Jos ajattelen mistä väreistä tykkään eniten, voisin kuvitella maalaavani sinisillä tai vihreän vivahteilla. Kirkas pinkki, vaaleanpunainen ja neonvärit huutavat minulle. Samoin kultaa ja pronssi.

Miten jännää.

Olen tästä uudesta harrastuksestani niin onnellinen. Koti pursuaa jo erilaisia akryylivärituubeja, canvas tauluja ja välineitä. Mietin usein päivisin töissä, että jos vaan ehtisin, niin haluaisin kaivaa maalaustarvikkeet esille, ja antaa vaan mennä. Mutta päivät ovat olleet työntäyteisiä ja illalla on niin pimeää etten enää näe värejä tarpeeksi hyvin.

Aion kyllä ottaa tälle harrastukselle aikaa, aivan varmasti.

Tämä korona vuosi on ollut ihmeellinen. Aivan valtavasti tavallaan aikaa, perheelle, lapsille, jopa itselle.

Ehkä ilman tätä erikoista elämäntilannetta, en välttämättä olisi tässä, puhumassa uudesta harrastuksestani. Olisko minulla koskaan ollut aikaa lähteä näille ihanille ja luoville kursseille, vaikka jo pitkään olen tuntenut palavaa halua kokeilla maalaamista? Jotain hyvää siis tässäkin ajassa.

Kiitos jälleen inspiraatiosta kaikki kanssa kursseilijat, ihana Carolina ja ystäväni Marie. Olen enemmän kuin kiitollinen. Ja tähän iso sydän.