Hiihtoloma – oliko meillä todellakin sellainen?

Sea oli intoa täynnä viikko sitten perjantaina, kun hänen elämänsä ensimmäinen hiihtoloma alkoi. Ekaluokkalaiselle isoja merkkipaaluja elämässä, niinkuin pitääkin.

UUSI HARRASTUS

Olimme ilmoittaneet Sean kaverin kanssa lumilautailu kursseille Vihtiin, jossa neljänä päivänä oli kahden tunnin ajan ohjausta. Olin jättänyt itselleni kalenteriin tilaa, jotta kurssi on mahdollinen. Minulla oli parit kuvaukset, Svantella äänitöitä kotistudiolla, mutta päätimme että hoidamme hiihtoloman niin, että molemmat voivat tehdä töitä vuoropäivinä.

monten korona

Monte tuli perjantaina dagiksesta kipeänä kotiin. Hän oli aivan veto pois, valitti päänsärkyä ja oli lämmin. Siitä alkoi Monten kipeys, joka on nyt kestänyt jo kymmenen päivää. Aloimme heti tekemään koti testejä kaikille, mutta tulokset näyttivät jatkuvasti negatiivista.

Pojan kunto huononi päivä päivältä, ja päänsärky alkoi olla sellaista, että oli lähdettävä lääkäriin. Kävimme ensin Pikkujätissä, jossa otettiin verikoe, katsottiin korvat ja kurkku. Kaikki oli ok. Perus flunssaa, sanottiin. Tilanne oli seuraavana päivänä pahempi, joten soitin Jorviin päivystykseen, mutta sain sieltä vähän negatiivisen vastaanoton. Varasin ajan taas Pikkujättiin ja lähdimme sinne heti. Onneksi saimme hyvän lääkärin, joka ymmärsi huoleni ja päätti, että nyt selvitetään mistä oikein on kyse. Montelta otettiin laajat verikokeet, virtsanäyte, streptokokki näyte nielusta ja uusi koronatesti. Puolen tunnin kuluttua lääkäri soitti ja kertoi positiivisen testituloksen tulleen. Helpotus tuli, vaikka huoli olikin valtava.

Peruin kaikki työt viikolta.

sainko vanhan harrastukseni takaisin?

Sean lautailu kurssi oli huippu. Minäkin pääsin rinteeseen kerran ja se oli kyllä viikon ehdoton kohokohta! Olen lasketellut koko ikäni, paitsi nyt viimeisen kymmenen vuoden ajan vain muutaman kerran. Ajattelin, että kun saan Sean innostumaan lautailusta, pääsen taas itsekin mäkeen. Ensi talvena on jo Monten vuoro. Tällä viikolla myös Svante pääsi kerran laskemaan, ja innostui pitkästä aikaa hänkin!

sean korona

Loppuviikko menikin sitten niin, että seuraavaksi Sealle tuli kurkku kipeäksi. Kuume alkoi nousta ja olo heikentyä. Lopulta jouduimme lähtemään Jorvin päivystykseen, kun kuumemittarin lukemat näyttivät 40,3 ja lapsi oli heikossa kunnossa. Hoitohenkilökunta oli mukavaa, saimme hyvät kotihoito-ohjeet ja myös Sealle sen virallisen positiivisen koronatesti tuloksen.

joko tämä on kohta ohi?

Korona tuntuu olevan siitä outo kaveri, että oireet voivat muuttua hetkessä. Kun tuntuu, että tauti on jo voitettu, se iskee uudelleen. Oma oloni alkaa olla aika hyvä, mutta pelko siitä, että vointi huononee, siintää takaraivossa.

Svanten kuume nousi jälleen. Hänellä kuume on sahannut jo pari päivää, ja kunto ollut tosi ankea. Huomaan, että jännitän ja pelkään toisen olon puolesta. Olen onnellinen, että meillä molemmilla on kuitenkin kolme rokotusta takana, eli toivottavasti selvitään tästä ikävästä taudista ilman sairaalahoitoa.

Kun meidän aikuisten olo tästä hieman paranee, menemme mekin vielä virallisiin testeihin. Vaikka korona on varma meilläkin, on varmaankin hyvä saada siitä vielä virallinen todistus.

tästä selvitään!

Olo on uupunut, koti sotkuinen, mutta onneksi meillä on toisemme. Vielä me sairastetaan, mutta me selvitään kyllä. Olemme saaneet apua naapureilta, ihania viestejä tutuilta ja tuntemattomilta.

Pikkuhiljaa tästä noustaan taas kohti arkea ja normaali elämää. Maailman tilanne tuntuu myös taakalta hartioilla, mutta olemme juuri nyt päättäneet keskittyä ajattelemaan positiivisia asioita. Se pitää elämässä kiinni. Ulkona paistaa aurinko ja kevät tulee!

Lue myös tämä:

Kun flunssa iskee yrittäjälle, ei paljon naurata

Mistä haaveilen juuri nyt? Kohtuullisen laaja kysymys, jota olen kuitenkin viime päivät huomannut pohtivani.

Elämä töiden ja kodin välillä on tullut viimeisen kahden vuoden aikana tutuksi, ja jotenkin on fiilis, että oma elinpiiri on pienentynyt valtavasti. Olen sosiaalinen ja minulla on paljon ystäviä ja tuttavia, mutta viime vuosien aikana kaikki elämä on keskittynyt pääasiassa työhön ja perheeseen. Myönnän, että olemme kaikki olleet samassa tilanteessa koronan takia, joten en halua siitä sen kummemmin valittaa.

Nyt huomaan kuitenkin haaveilevani sosiaalisesta elämästä. Kahviloista, ravintolassa syömisestä, leffassa käymisestä, juhlista, jopa HopLopista ( en olisi koskaan uskonut sanovani tätä! ) ja ennenkaikkea matkustamisesta.

Kaipaan ihmisiä! Kaipaan tekemistä! Spontaaneja kahvitteluita, brunssi vieraita ja lasten kanssa viikonloppu tekemisiä.

Haaveilen siis siitä, että korona antaisi jo minulle mahdollisuuden olla ja elää. Moni on niin jo tehnytkin, mutta huomaan jääneeni vähän koronan alle, eli elän niinkuin viimeiset vuodet on nyt eletty. Omassa pienessä kuplassa. Ilmiselvästi korona tilanne alkaa olla sellainen, että tilanne ainakin hetkeksi helpottaa, nyt olisi aika alkaa elää.

Katselen jatkuvasti matkoja. Selaan kalenteria ja mietin minne matkustaisimme ja milloin. Katson pankkitilille ja pohdin olisiko rahaa ampaista äkkilähdölle.

Googlaan uimapukuja ja bikineitä nonstop nettikaupoista ja rakennan kesä garderoopia Zalandon ostoskoriin. Mieli tekee lämpöön, aurinkoa katsomaan.

Toistaiseksi vain haaveilen, en vielä ole tehnyt asioille mitään. Ehkä se hetki pian koittaa.

Sen verran olen edennyt asioissa, että olen varannut juhlatilan synttärijuhliini ja lähettänyt facebookissa kutsun bileisiin. Olen myös kertonut, että juhlat perutaan kokonaan jos korona tilanne ei salli niiden järjestämistä. Haluan isot bileet, en muita. Olen aloittanut tekemään Pinterest -kansiota juhlista, eli ainakin jotain kivaa tekemistä olen keksinyt itselleni. Toivon niin että juhlat toteutuvat.

Haaveissa siintää se elämä jota elimme ennen koronaa. Tuleeko sitä enää koskaan, jää nähtäväksi. Jäljet tämä aika on ainakin jättänyt. Sellaiset, joista olemme oppineet paljon, mutta joita emme varmasti koskaan unohda.

Lue myös tämä:

Mitä aiot tehdä kun korona joskus loppuu?