Hae
Riia Koivisto

Ongelmia IG:ssa ja ajatuksia somesta ja sen merkityksestä elämässä

Te jotka seuraatte minua Instagramissa, tiedätte, että teen paljon meikkitutoriaaleja stooreihin. Tiedätte myös, että olen kohta jo kuukauden kamppaillut pahojen pikseli ongelmien kanssa.

Kun IG on osa työtäni, ja kun tekniikka tökkii, huomaa miten paljon se, että homma ei toimi vaikuttaa elämään. Ongelmat IGssa , ajatuksia somesta ja merkityksestä elämään – tässäpä hieman pohdintaa aiheesta.

Kun instan ongelmat alkoivat, menin melkein paniikkiin. En pystynyt miettimään mitään muuta, kuin että miten ratkaisisin ongelman. Huomasin että jouduin myös pohtimaan kuinka iso osa elämääni instagram oikeastaan on. Säikähdin suorastaan kun tajusin että se vaikuttaa kaikkeen. Ihan kuin olisin vain puolikas itsestäni kun en voinutkaan jakaa asioita somessa seuraajilleni.

Viikon hiljaiselon jälkeen olin rauhallisempi ja huomasin että oikeastaan nautin siitä, että minun ei tarvinnut koko ajan päivittää asioita someen. Olikin helpompi hengittää eikä niin kiire tehdä asioita koko ajan.

Sanoinkin ystävälleni, että ehkä tämä on universumin tapa vähentää ruutuaikaani.

Yhtäkkiä kuitenkin pikseli ongelma katosi ja pääsin taas normaalin stoori päivityksen rytmiin kiinni.

Sain ihania viestejä seuraajiltani, joissa kerrottiin miten iloiseksi tulette kun jaan sisältöä ja että olen taas aktiivinen somessa. Sain valtavasti virtaa siitä, että tunsin tuovani ihmisille hyvää mieltä kauneuden saralta. Se jos jokin sai minut ymmärtämään että some on minulle tärkeä.

Olen valtavan kiitollinen ja onnellinen vuorovaikutuksesta seuraajieni kanssa. On ihanaa olla se ihan tavallinen Riia, jolta kuka vaan uskaltaa kysyä meikki -ja hiusvinkkejä, tai kertoa vaikka millainen päivä on ollut.

Kuvat: @noorabomphotography

Vaikka some vie aikaa ja toisinaan mietityttää mitä kaikkea siellä voin jakaa, huomaan että se antaa enemmän kuin ottaa.

Olen oma itseni ja en salaile mitään. En esitä tai halua olla parempi kuin oikeasti olen. Olen välillä väsynyt ja nyt viime aikoina erityisen kyllästynyt näihin jatkuviin teknisiin ongelmiin. Mutta pääasiassa olen iloinen oma itseni, sekä somessa että sen ulkopuolella.

Summa summarum. Ongelmien myötä olen huomannut, ettei minun tarvitse roikkua instagramissa koko aikaa. Ehdin kyllä päivittää asioita sinne pari kertaa päivässä ja vastailla seuraajieni viesteihin. Olen saanut sopivasti etäisyyttä someen, mutta huomannut silti sen positiivisen merkityksen elämässäni.

Toivon että ongelmat ratkeavat ja pääni saa muuta ajateltavaa kuin näkyykö kuvat normaalisti vai jatkuvana pikselimössönä.

Ihanaa viikon alkua teille kaikille!

 

 

9 faktaa minusta

9 faktaa minusta.

Olen miettinyt tätä ideaa usein nähdessäni muilla bloggaajilla hauskoja postauksia aiheesta.  Mietin  pystynkö tai tiedänkö edes mitä kirjoittaisin. No, ei tiedä jos ei kokeile, joten haastoin itseni pohtimaan mitä 9 faktaa minusta oikeastaan ovat.

Tässäpä teille tietoa minusta, olkaa hyvät:

  1. Olen toiminut yksityisyrittäjänä 27 vuotta

  • Perustin Tmi Riia Koivisto yritykseni todellakin vuonna 1994 ja olen toiminut yrittäjänä siitä lähtien
  • Opiskelin ensin maskeeraajaksi, sitten kampaajaksi ja lopulta vielä kukka-alaa
  • Olen toiminut samassa liiketilassa Fabianinkadulla jo 25 vuotta
  • Sain yrittäjyyden verenperintönä., sillä isäni oli urheilukauppias toisessa polvessa, äitini kemikalikauppias ja siskoni nykyään luontaistuotealan kauppias.
  • Päivääkään en vaihtaisi pois

2. Tulin äidiksi ensimmäisen kerran 41 vuotiaana ja toisen kerran 43 vuotiaana

  • Olen aina halunnut lapsia, mutta en koskaan potenut vauvakuumetta
  • Tapasin mieheni 9 vuotta sitten ja jo kahden vuoden yhdessäolon jälkeen olimme vanhempia
  • Äitinä oleminen on yksi elämäni hienoimpia asioita. Silti olen alusta asti pitänyt tärkeänä sitä, etten kadota itseäni, vaikka olenkin Sean ja Monten mamma
  • Äitiys haastaa minua joka päivä, niin hyvässä kuin pahassa
  • Parasta maailmassa ovat ihanat lapsemme

3. Olen Heinolan tyttö

  • Olen pienen kaupungin kasvatti ja se varmasti näkyy minussa aina
  • Minussa on silti aina elänyt sellainen ”suurkaupungin Riia ”, eli halusin aina Heinolasta kohti isompaa maailmaa
  • Sydämeni sykkii silti aina Heinolalle

4. Rakastan Lontoota

  • Lontoo on ollut suosikki kaupunkini siitä lähtien kun 16-vuotiaana lähdin kielikursseille Englantiin
  • Halusin aina muuttaa Lontooseen, mutta en sitten koskaan uskaltanut
  • Kävin Glauca Rossi School of Makeup -koulussa pari pidempää meikki kurssia, ja hengailin samaan aikaan Lontoossa hieman pidemmän pätkän. Palasin kuitenkin takaisin kotiin ja töihin Helsinkiin, koska se tuntui oikeammalta ratkaisulta silloin
  • En ole koskaan ollut Svanten kanssa Lontoossa, koska rakastan olla siellä yksin, se on vähän niinkun ”mun kaupunki”

5. Ikimuistoisin työni on ollut kuukauden mittainen Euroopan kiertue Japanilaisen Gackt  artistin ja hänen bändinsä meikkaaja/kampaajana v. 2011

  • Kolleegani Mari Vaalasranta suositteli minua tuntemalleen Saksalaiselle musiikki tuottajalle, ja sitä kautta lähdin nopealla varoitusajalla Japanilaisen bändin Euroopan kiertueelle kuukaudeksi
  • Jännitti aivan hulluna, koska olin ainut pohjoismaalainen noin 45 henkilön tiimissä
  • Vain muutama ryhmän jäsen puhui englantia niin, että pystyin kommunikoimaan edes jollain tasolla.  Pääasiassa juteltiin siis niin, että minä puhuin ja muut kuvitteli ymmärtävänsä minua 😉
  • Matkustimme 13:ssa maassa kuukauden ajan bussilla ja kerran lentokoneella
  • Gackt on maailmantähti, josta en ollut koskaan aiemmin kuullut. Keikkapaikkojen edustalla huusi ja kirkui mieletön fanilauma ja turvamiehet vartioivat bussejamme.
  • Minun piti meikata kolmea bändin jäsentä kiertueen ajan, mutta jo toisena päivänä sain kutsun Gacktin maskihuoneeseen tekemään hänelle meikin ja hiukset. Siitä lähtien toimin hänen henkilökohtaisena meikkaaja-kampaajanaan kiertueella. Syytä miksi niin kävi, en koskaan ymmärtänyt 😉
  • Kiertue kulki Pariisista Moskovaan. Lensin ensin Pariisiin ja Moskovasta kotiin, miljoona kokemusta ja monta uutta ystävää rikkaampana

6. Olen juossut 3 kokonaista maratoonia ja lukuisia puolikkaita

  • Päätin kolmekymppisenä alkaa juosta, hankin PT:n ja hurahdin juoksuun totaalisesti
  • Treenasin hulluna ekaan maratoniin, hankin itselleni lonkka tulehduksen ja ylikunnon, petyin aikaani ja itseeni ( lue: elin ja hengitin juoksemista, nyt asiaa ajatellen, aivan liikaa.. )
  • Toisen maratonin juoksin vielä sykemittari kädessä, tavoitteellisesti…
  • Kolmannen kohdalla luovuin kaikista aiemmista treeni ohjelmistani, PT:sta ja sykemittarista. Juoksin hyvällä flow:lla jonka jälkeen päätin lopettaa maratonit ja alkaa juosta oman fiiliksen mukaan, silloin kun huvittaa.
  • Lasten jälkeen juoksu taukoni on ollut pitkä. Olen juossut välillä enemmän ja sitten taas pitänyt taukoja. Nyt haaveilen taas juoksemisesta, mutta en enää maratoneista tai puolikkaista, ihan vaan tavallisista lenkeistä.
  • Ostin juuri itselleni juoksumaton joka odottaa eteisessä vielä paketissa. Toivon saavani mukavan inspiraation taas juoksuun ja suosikki harrastukseni takaisin.

7. Rakastan musiikkia, livekeikkoja ja festareita 

  • Aloitin teininä festareilla käymisen ja kun korona hellittää, aion mennä taas. Ruisrock, Tuska, Flow, Provinssi – täältä tullaan!
  • Näin suosikki bändini Pearl Jam:n ensimmäistä kertaa livenä vasta vajaa kymmenen vuotta sitten, koska odottamani PJ:n keikka Ruisrockissa v. 2000 peruuntui traagisten Roskilden tapahtumien vuoksi. Nyt takana on jo 2 keikkaa ja liput valmiina Krakovaan, koronan joskus toivottavasti helpottaessa.
  • Olen nähnyt ihania bändejä ja artisteja, niin kotimaisia kuin ulkomaisia, rakastan musiikin tuomaa tunnetta!
  • Nick Cave, Adele, Midlake, Karnivool, Michael Jackson, Arctic Monkeys, Ane Brun, Tori Amos, The Black Keys, Mew, John Grant, Ed Harcourt, First Aid Kit... vain  muutamia näkemiäni keikkoja mainitakseni. Reissaan mielelläni yhden tai kahden yön matkoille, ihan vaan jonkin keikan nähdäkseni. Toivottavasti se aika vielä taas joskus koittaa..

8. Olen golffannut 14-vuotiaasta asti, pitänyt lasten verran taukoa ja nyt haaveilen nyt pelaamisesta jälleen

  • Golf on täydellinen laji minulle; rakastan golfkenttien ihania maisemia ja luontoa josta pelatessa pääsee nauttimaan.
  • Sosiaalinen laji on täydellinen tapa viettää aikaa ystävien kanssa.
  • Olen käynyt kentällä yhden kerran Sean syntymän jälkeen ja totesin että en pysty keskittymään peliin, kun koko ajan on tunne että pitäisi olla lasten kanssa enemmin kuin kentällä. Nyt kun lapset ovat isompia, on tullut fiilis, että haluan alkaa taas pelaamaan.
  • Golf on ollut oman perheeni laji aina; olen siis pelannut eniten äitini, isäni ja siskoni kanssa nuoresta aikuiseen saakka.

9. Paras ystäväni Saara kuoli syöpään 15 vuotta sitten ja elämäni muuttui

  • Kun saimme tietää, että ystävälläni Saaralla oli syöpä, aloimme elää kuin viimeistä päivää
  • Kävimme keikoilla, festareilla, baarissa, kävelyillä ja vietimme ihan älyttömästi aikaa yhdessä.
  • Kun Saara kuoli, 2 vuotta syöpää sairatettuaan, tuntui että elämä pysähtyi hetkeksi ja suru otti minusta vallan
  • Olen se kuka olen siksi, että olen nähnyt läheltä miten elämä voi muuttua hetkessä.
  • Mietin aina, että minun on Saaraa kiittäminen siitä, millaiseksi ihmiseksi olen kasvanut. Elän hetkessä, en sitku vaan nyt. Juon shamppanjaa silloin kun huvittaa, en vain silloin kun on ”juhlan aika”. Olen kiitollinen ihmisistä ympärilläni, enkä pidä asioita itsestäänselvyyksinä.  Puhun suoraan.

 

Huh, olipas tämä jännittävä matka itseeni. Katselin kuvia ja kirjoitin siinä samalla. Varmasti monta juttua jäi vielä kertomatta, mutta nämä tuntuivat nyt tärkeimmille.

Haastan sinutkin mukaan tähän juttuun! Kerro sinäkin omia faktojasi, olisi kiva kuulla lisää.

 

Saatat tykätä tästäkin jutusta:

Moikka kaikille!