Jännät paikat työ -ja kotielämässä
4Jännät paikat työ -ja kotielämässä!
Mulla on sellainen tilanne, että olen ensi perjantaina lähdössä erään tv-ohjelman kuvauksiin, joissa olen seuraavan kuukauden ajan kiinni oikeastaan täysin. Ohjelma kuvataan muualla Suomessa, lähden siis kotoa pidemmäksi aikaa pois. Ensimmäisen kerran kunnolla sitten lasten syntymien. Jännittää, myönnän. Ja ikävä tulee olemaan kova, sen tiedän varmaksi!
Tämä työ tuo omat haasteensa perhe-elämään, arkeen ja oikeastaan ihan kaikkeen. Tähän asti ollaan sovitettu työmme Svanten kanssa niin, että molemmat ovat tehneet töitä, mutta vähän eri syklissä. Nyt tilanne on sellainen, että meillä molemmilla on samaan aikaan kuvaukset käynnissä, minä kokonaan pois kotoa, ja Svantella pitkät kuvauspäivät.
Elämämme siis varsin jännittäviä aikoja, mutta uskon ja toivon, että selviämme tulevasta kuukaudesta voittajina. Suurin haaste on tietysti lasten kanssa. Olemme onneksi löytäneet nyt pari ihanaa hoitajaa lapsille; viemään ja hakemaan lapsia dagiksesta ja koulusta, sekä viettämään aikaa heidän kanssaan. Sea aloittaa tässä samassa rytäkässä ensimmäisen luokan koulussa. En ole paikalla ekana koulupäivänä itse, ja se nostaa varmasti kyyneleet mamman silmään, kun ensimmäinen koulupäivä koittaa. Svante taas joutuu tekemään sellaista palapeliä aikataulujen kanssa, että kauhistuttaa vähän jo valmiiksi.
Korona-aika on tehnyt tehtävänsä kahden yrittäjän perheessä. Epävarmuus ja töiden peruuntuminen, ovat olleet haastavia, ja koko ajan on ollut olo, että työt voivat olla liipasimella hetkenä minä hyvänsä. Siksi olemme enemmän kuin onnellisia, että meillä molemmilla alkaa nyt ihanat duunit ja syksy näyttää muutenkin varsin lupaavalta töiden suhteen, ainakin jos korona tilanne alkaa parantua.
Yritän ajatella positiivisesti, vaikka tuleva kuukausi tuleekin olemaan haastava:
- tämä on tärkeää työni/urani/hyvinvointini kannalta
- kuukausi on loppujen lopuksi aika lyhyt aika
- tulossa on mahtava duuni juttu!
- kaikki aikataulut ja lastenhoito kuviot selviää varmasti!
- ihanaa että myös Svantella on hieno työjuttu edessä
- Sea on reipas tyttö ja tuleva ekaluokkainen
- isovanhemmat ovat luvanneet myös auttaa
- aion kuunnella/lukea kirjoja vapaa-ajalla, jota yleensä en ehdi tekemään perhe arjen keskellä
- pakkaan mukaan golfbägini, jos sattumalta pääsisin vaikka rangelle verestämään vanhoja taitoja
- tulen arvostamaan perhettäni ja rakastani taas enemmän ja enemmän
- kaikki menee hienosti!
Olen käytännössä nyt kuukauden pois FABsta eli kampaamo töitä, meikkauksia, kuvauksia ja kukkia teen taas seuraavan kerran syyskuun ensimmäisen viikon jälkeen.
Rakastan lapsiani ja Svantea valtavasti! Rakastan myös työtäni aivan todella paljon. Hyvä tästä vielä tulee, vaikka nyt vielä vähän jännittääkin.
Lue lisää mun töihin liittyviä postauksia:
Mun duuni – TTK kukkapanta + viehe ja Tähdet Tähdet finaalikukat
Mun duuni – Olet mitä syöt tv-ohjelma, ihan just purkissa ja telkkarissa
Mestaripiirros
” Sinä päivänä kun luoja teki sinut, hän ei muuta tehnytkään ” – Anna Puun Mestaripiirros -biisin sanat koskettaa minua aina kun ajattelen lapsiani.
Sea täyttää tänään 7 vuotta. Aika on madellut, kulunut hitaasti, mennyt nopeasti, alkanut juosta ja yhtäkkiä hän on aika iso ja menee syksyllä jo kouluun.
Ihana Sea, vielä pari päivää 6 vuotias
Aina kun lasten syntymäpäivät lähenee, huomaan vaipuvani johonkin omaan tilaan, takaisin niihin hetkiin kun synnytys käynnistyi. Lapsen syntymä on niin iso asia, synnytys ikimuistoista ja pienen elämän ensi hetket niin hämmentäviä ja ihmeellisiä. Minun ensimmäinen synnytys oli hyvin traumaattinen, enkä unohda sitä koskaan. Vuosi toisensa jälkeen palaan niihin hetkiin, mutta onneksi huomaan että palkinto on ollut jotain niin huikeaa, että sen voimalla muistot traumoista himmenevät vuosi vuodelta.
Sea oli helppo vauva. Hän nukkui ja söi hyvin. Tuoreena äitinä minua kuitenkin pelotti moni asia, ettei pieni kuolee käsiini. Vauva oli niin hauras ja välillä tuntui että kun en tiedä kaikkea, en ehkä osaa ja jotain voi tapahtua. Muistan ikuisesti kun ystäväni Laura tuli meille kotiin katsomaan Seaa ensimmäisen kerran. Hän sanoi minulle, että ” Riia, olet luontainen äiti, olet niin hyvä pienen vauvan kanssa ja kaikki menee niin hienosti ”. Nämä toisen äidin sanat olivat minulle niin tärkeät ja merkitykselliset, sain niistä valtavasti voimaa.
Sea ja minä Me Naiset -lehden jutussa 2014 / kuva: Jouni Harala
Äidit, ollaan siis armollisia toinen toisillemme, kannustetaan, autetaan ja muistetaan, että jokainen lapsi on yksilö.
Sea on opettanut minua seitsemän vuoden aikana enemmän kuin mikään elämässäni. Kun paras ystäväni kuoli syöpään, opin valtavasti elämästä. Kun ensimmäinen lapsemme syntyi, opin lisää. En olisi se Riia joka olen, ilman näitä kokemuksia.
Lapsemme on kaunis, niin sisältä kuin ulkoa. Hän on mestaripiirros. Luova, ajatteleva, muut huomioon ottava, ihana isosisko Montelle. Näen Seassa paljon itseäni pienenä. Juuri tässä iässä oikeastaan se korostuu. Hän analysoi, pohtii ja perustelee asioita, itselleen ja muille. Sealla on pettämätön tyylitaju ja värisilmä, hän on kiinnostunut sisustamisesta ja pukeutumisesta. Hän on maailman paras kiipeilijä, roikkuja ja voimistelija. En voi edes kuvitella mitä hänestä vielä tulee. Aion kannustaa häntä omalle polulle, oli se sitten mikä tahansa.
Mitä isommaksi hän kasvaa, sen onnellisempi olen siitä, millaisen ihanan tytän olemme saaneet elämäämme ja millaiseksi hän on kasvanut. Avarakatseisuus, inhimillisyys, ja se, että rakkaus kuuluu kaikille, eikä ole olemassa tyttöjen tai poikien leikkejä tai värejä, ovat Sealle itsestäänselvyyksiä.
Olemme onnekkaita, että elämässämme on monenlaisia ihmisiä ja suunnan näyttäjiä. Meidän perheessä puhutaan kaikesta, ja paljon. Pidän sitä kasvatuksemme kulmakivenä ja olen valtavan ylpeä meistä vanhempina. Ainakin nyt tuntuu, että olemme onnistuneet.
MInä, Sea ja Svante v. 2014
Kiitos Sea kun valitsit meidät! Rakastan sinua niin! Onnea ihana , 7 vuotias Sea! Tyttö kuin meri; myskyävänä villi , mutta tyynenä niin lempeä.