7 viimeistä kuvaa puhelimesta; hetkiä elämästä ja arjen dokumentointia
07 viimeistä kuvaa puhelimesta.
Kävin läpi puhelimen kuvia, ikäänkuin katsoakseni millanen viikko mulla olikaan ollut. Minulle puhelimen kuva kansio on usein tapa muistella viikon tapahtumia ja sitä missä kaikkialla olenkaan ollut. Viikot ovat usein niin hektisiä, tapaan paljon ihmisiä ja työni ovat usein eri osoitteissa, että kuvat summaavat hyvin viikon tapahtumia, ovat sellaista mukavaa arjen dokumentointia.
Miksi juuri 7 viimeistä kuvaa? Koska seiska on onnen lukuni, ihan vaan siksi.
Sea makasi sohvalla ja näytti niin suloiselle. Pyysin saada ottaa kuvan muistoksi, koska hänellä on musta silmä, jota ei tässä mustavalkoisessa kuvassa juuri näe. Musta silmä tuli kun kaverin jalka osui käsilläseisonnassa Sean silmään. Näitä sattuu ja tapahtuu. Näytti kun toisessa silmässä olisi ollut hieno luomivako varjostus meikattuna.
Kävin kesken työpäivän led-valohoidossa ja kun tulin takaisin liikkeeseen, meikkasin ja otin muutaman selfien. Tämä otos ei päässyt someen, mutta se oli niin hauska vahinko hetki, että jätin sen poistamatta.
Tein aamulla normaaliin tapaan meikkini ja samalla kuvasin itutoriaalin Instaan. Otan aina lopuksi kuvan meikistä ringlight valossa työhuoneessani. Monte huuteli mammaa, ja yhtäkkiä hän olikin siinä vieressä. Huomasin Monten vasta kun katsoin kameraa ja otin kuvan. Meikkikuva vaan parani, kun sain tämän ihanuuden mukaan kuvaan. Tykkään tästä kuvasta valtavasti.
Pilaantuneet kukat. FABssa oli käynyt siivooja ja ottanut vahingossa kukkakylmiön töpselin irti seinästä. Kaikki kukat olivat lämpimässä jääkaapissa yli vuorokauden hautumassa, eli käytännössä kaikki materiaalit pilaantuivat. Otin esimerkiksi heille kuvia, miksi en voinut enää myydä näitä kukkia. Siivousfirma lupasi korvata kukat, joita harmillisesti oli koko kylmiö täynnä. Vahinko, mutta toki harmillinen sellainen.
Asiakas tilasi näyttävän kukkapannan halloween juhliin. Sain viitteellisen kuvan esimerkiksi ja hän kertoi, että hänelle meikataan sugar skull -maski kasvoille. Tästä tuli mielestäni tosi onnistunut kruunuja asiakkaani oli super tyytyväinen. Tuskin maltan odottaa kuvaa kokonaisuudesta.
Tallennan usein screenshottina tärkeitä viestejä puhelimeni kuvakansioon. Tuttu asiakas tilasi ovikransseja laittamalla viestin whatsuppiin, joten otin viestistä kuvan, että muistaisin siirtää tilauksen kalenteriini.
Istun sohvalla ja nautin kahvia yksin, kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa. Ulkona on vielä pimeää. Lapset ovat yökylässä ja Svante nukkuu. Koti tuntuu ja näyttää aina erilaiselta kun lapset eivät ole kotona. Olo on kutkuttavan ihana, kun edessä on tänään juhlat ja talo täyttyy ystävistä. Silti lapsia on jo nyt valtava ikävä.
Miltä teidän puhelimen kuva kansio näyttää?
Lue myös tämä:
Kun flunssa iskee yrittäjälle, ei paljon naurata
Flunssa!!! Ei!!!!
Kun flunssa iskee yrittäjälle, ei muuten paljon naurata. Ei varmasti muillakaan flunssa naurata, mutta näin yksin yrittäjänä työt ja kipeys asettavat extra haasteita matkalle. Minulla ole ketään muuta, jolle voisin delegoida töitäni, siksi ajatus että nyt sitä vaan sairastetaan rauhassa ja levätään, on hieman haastava.
Ensi viikon kohdalla kalenteri on täynnä töitä ja merkintojä, mikä on ihanaa. Mutta päivä ja hetki kerrallaan yritän selviytyä tilanteista, kun katson omaa vointiani.
En muista milloin olisin ollut näin kipeä. Omituinen tauti tämä on kyllä ollut. Kuumetta ei ole ollut lainkaan, mutta muuten olo aivan karmea. Kaikki alkoi inhottavalla kurkkukivulla, sen jälkeen saapui hirveä päänsärky, puuskittainen yskä ja järjetön nuha ja tukkoisuus. Olen ollut niin väsynyt, että en kertakaikkiaan ole pysynyt hereillä.
Sea on auttanut ihan kaikessa. Hän on siivonnut ja auttanut laittamaan ruokaa. Monte on kiukutellut, koska ymmärrän että viisivuotiaan on helpompi ilmaista tunteitaan niin. On omituista että mamma on niin kipeä kun nyt. Svante on työmatkalla, joten tilanne on kieltämättä ollut haastava.
Lauantaina olin luvannut tehdä kukkapannan asiakkaalle, ostanut sitä varten jo materiaalit ja sopinut noudon. Päätin, että otan lapset kyytiin, ajamme suoraan koronatestin kautta Mäkkäriin hakemaan lapsille ruokaa ja sieltä FABiin. Homma onnistui hienosti. Laitoin asiakkaalle viestin, että olen kipeä ja hoidetaan nouto ilman kontakteja. Kaikki sujui hyvin. Lapset katsoivat iPadilta lastenohjelmia, söivät pikaruokaa ja minä sain hommat hoidettua. Heidän mielestä tämä oli aivan normi menoa, ei mitään ihmeellistä. Yrittäjän lapset ovat tottuneet kaikkeen.
Illalla olo meni niin huonoksi, että Sea alkoi olla tosi huolissaan ja soitti mummille. Seaa pelotti, että mammalle tapahtuu jotain. Sovittiin, että kun koronatestin tulos saapuu, mummi ja pappa tulevat apuun jos tulos on negatiivinen. Ja olihan se.
Olen huolissani, etteivät vanhempani saa tätä kamalaa tautia minulta. Isäni on käyttänyt maskia koko ajan, mutta äiti ollut sitä mieltä, että kyllä hän flunssasta selviää jos sellainen iskee. Toivon sydämestäni, ettei kukaan muu sairastu tähän tautiin.
Olo alkaa pikkuhiljaa olla parempi. Ensimmäistä kertaa otin nyt tietokoneen esille ja katsoin telkkaria. Huomiset työt olen siirtänut eteenpäin ja jatkan lepäämistä. Tiistain duuneja katson huomenna uudelleen, kun näen miten voin.
Kyllä tämä tästä! Lepo on super tärkeää, enkä halua lähteä liian aikaisin heilumaan minnekään, mutta en myöskään halua jättää asiakkaitani pulaan. Olen tunnollinen työntekijä ja haluan hoitaa sen, mitä olen luvannut. Mutta en tietenkään terveyden kustannuksella.
Uskon että huomenna on jo parempi päivä.