Miten meillä yrittäjillä menee? Korona on tehnyt ison osansa monen elämään ja arkeen. Välillä kamppaillaan jäätävän lasku pinon kanssa, välillä taas tuntuu että pyyhkii jo vähän paremmin.

Kahden viikon karanteeni teki meidän perheen elämään ison loven lompakkoon, jota korjaillaan vielä pitkään. Nyt on onneksi ollut kivasti töitä, ja kalenteri täyttyy hyvää tahtia, joten valoa todellakin on tunnelin päässä. Huh.

Mun happy place on studiolla, kuvauksissa meikkaamassa.

Mutta voimat alkavat olla suoraan sanoen aika vähissä tämän epätietoisuuden kanssa. Monet ystäväni jotka ovat tapahtuma-alalla, artisteja tai ravintola-alan ammattilaisia, ovat todellisessa ahdingossa. Sekä henkinen että taloudellinen hyvinvointi on vaakalaudalla.

Minulle suurimman haasteen asettaa töiden epätasaisuus. On mahdotonta tietää, tuleeko niitä töitä vai ei. Ennen sitä jotenkin pystyi ajattelemaan, että jos nyt on iisimpi viikko, otan sen loman kannalta ja teen sitten pari viikkoa kahta kauheammin töitä. Ja niin se yleensä menikin. Nyt ei siihen voi luottaa, eikä vapaapäivät todellakaan tunnu lomalle.

Kukkakimput lähdössä asiakkaille.

Kesä siintää jo kulman takana mikä on ihanaa. Olisi niin ihanaa jos voisimme elää jo vapaammin ja tehdä asioita perheen ja ystävien kanssa. Ehkä vähän jo juhlia, ja saada nauttia live musiikista.

Mutta kesäloma,. se kieltämättä mietityttää. Lapset ovat heinäkuun lomalla, joten jomman kumman meistä vanhemmista on oltava kotona. Luulen että teen töitä muutaman päivän viikossa, niin talous pysyy jonkinlaisessa hallinnassa kesän aikana.

Miten teillä muilla yrittäjillä menee? Joko elämä on alkanut tasaantua ja näyttää merkkejä siitä, että tästä vielä noustaan? Vai onko tilanne pahentunut?

Olisi ihana kuulla teidänkin tarinoita!

Lue myös nämä:

Työviikko takana, mitä kaikkea siihen mahtuikaan?

Maskin alla on jatkuva jano

Jihuu, karanteenin loppumetrit vappu tunnelmissa!

Käytiin vielä toisissa korona testeissä ja saatiin onneksi jälleen negatiiviset tulokset meille kolmelle. Tuntuu uskomattoman onnekkaalta ja hienolta, että me muut säästyimme taudilta ja muutenkin pääsimme todella vähin oirein Monten osalta koronasta.

Maanantaina lapset pääsevät taas dagikseen ja eskariin, ja me töihin. Taloudellisesti tämä kaksi viikkoa ovat olleet toki tiukat, koska me molemmat jouduimme perumaan kaikki sovitut työt. Juuri nyt töitä olisi ollutkin ihan jokaiselle päivälle, tätä ennen alkuvuosi on ollut enemmänkin hiljainen ja epävakainen. Voitte varmasti kuvitella miten paljon tämä harmitti ja ahdistikin. Yrittäjä saa kyllä tartuntatautipäivärahaa maksetun YELin perusteella, mutta korvaus ei mitenkään tule vastaamaan summaa menetetyistä töistäni. Tottakai tässä silti päällimäisenä mielessä on erityisesti Monten ja meidän muiden terveys.

Karanteeni alkoi minun syntymäpäivänäni ja päättyy juhlavasti vappuun. Huomenna sunnuntaina olemme vapaat! Lähden heti kukkatukkuun ja pääsen jo huomenna sitomaan hiuskukkia erääseen kuvaukseen. IHANAA!

Lapset ovat toivoneet että pääsisivät puistoon. Harkinnassa on hakea ruoaksi sushia. Odotan että pääsen ruokakauppaan itse! Pieniä suuria elämän asioita.

Vapun juhlinta alkoi torstaina ihanalla vappumeikki livellä Instagramissa Miian kanssa. Se olikin tosi hauskaa! En ollut koskaan aiemmin ollut mukana livessä ja oli kivaa meikkata ja höpötellä samalla. Lookista tuli myös tosi kiva!

Perjantaina aloitimme aamun isolla aamiaisella, koska se on sellaista mitä meidän lapset rakastavat. Päivällä Svante teki munkkeja ja tippaleipiä, minä leivoin lasten kanssa korvapuusteja ja kaurakeksejä.

Oltiin pariin otteeseen ulkona, puhallettiin saippuakuplia, lapset pyöräili ja minä ihastelin maasta putkahtelevia tulppaaneita.

Illalla tarjottiin vielä aidan yli muuttopuuhissa oleville naapureille herkkuja ja kippisteltiin simalla ja skumpalla. Lapset nukahtivat saunan jälkeen sohvalle ja me jäimme vielä höpöttelemään kaksin ja juomaan vähän shamppanjaa.

Tänään lauantaina teimme taas kunnon aamiaisen ja päätimme jatkaa juhlintaa brunssin parissa. Jääkaappi alkaa olla jo aika tyhjä, joten laitoin mielikuvitukseni liikkeelle, jotta sain taiottua meille juhlaruokaa.

Lapset ovat aina onnellisia kun ruokailemme olohuoneen pöydässä, jo se on juhlavaa.

Meikkasin ja puin mekon päälle.

Oltiin pihassa ja hypättiin narua. Käytiin lähimetsässä ja poimittiin kadun varresta leskenlehtiä Sean kanssa. Nyt makoillaan sohvalla. Sellainen on ollut meidän vappu tähän asti.

Huomenna meidän perhe aloittaa koronan jälkeisen arjen ja se on ihanaa!! Jälleen kerran voi arvostaa elämän pieniä asioita, omaa maailman rakkainta työtä, lasten dagista ja eskaria, sekä tietenkin terveyttä!

Lue myös tämä postaus:

Karanteenin puoliväli, terkkuja täältä!