Kuukausi aikaa juhlahumuun
1Kuukausi aikaa juhlahumuun – aika taitaa mennä siivillä kun on kyse juhlien odottamisesta.
Olen siis järjestämässä huhtikuun lopussa isot syntymäpäivä juhlat, kun täytän 49 vuotta. Juhlin samalla meikkaajan uran tähän asteista taipalettani, vuosia tulee nimittäin 28 täyteen tänä vuonna! Taiteilijajuhla kuulostaa jotenkin itsekkäälle, joten puhun lähinnä siitä, että on kertynyt hieno määrä vuosia valmistumisestani maskeeraajaksi.
Luvut kertovat myös, että en ole tasalukujen nainen. Tykkään juhlia vähän silloin kun hyvältä tuntuu, ja nyt tuntuu, että nämä luvut ovat täydelliset juhlahumulle.
Olen vuokrannut tilan Kaapelitehtaalta ja kutsuja on lähtenyt liikkeelle toistasataa.
Rakastan juhlia! Rakastan juhlien järjestämistä, suunnittelua ja jännitystä siitä, ketkä kaikki tulevat paikalle ja millaista meillä sitten on. En pelkää että juhlat epäonnistuvat, tai että jotain puuttuu tai olen unohtanut jotain. Ajattelen, että teen sen kaiken mitä pystyn ja ehdin, ja ihmiset tekevät juhlan.
On aika paljon asioita vielä tekemättä. Suunnitelmat ovat hyvässä kunnossa, mutta toteutus uupuu. Pitää ehtiä vielä kirppikselle ostamaan pöytäliinoja, miettiä kukka juttuja, sovittaa mekkoon sopivat kengät yms yms.
Meikki syntyy juhlapäivänä ja sitä tuskin sen kummemmin suunnittelen. Fiiliksellä on hyvä vetää se osasto, joka käy minulta helpoimmin. Olen löytänyt ihana mekon, enää puuttuu kengät. En aio ostaa korkokenkiä, vaan kaivan kaapista jotkut vanhat kivat korkkarit. Uusiin värikkäisiin lenkkareihin aion satsata, koska haluan vaihtokengät, joissa on hyvä olla.
Harkitsen suihkurusketusta. Mieli tekisi käydä myös kynsien geelilakkauksessa. Kampaajalle menen jo ensi viikolla hoitamaan tyvikasvuni kuosiin.
Saattaa olla, että kun juhliin on aikaa viikko, huomaan etten todellakaan ehdi hoitaa rusketusta tai kynsiä, mutta katsotaan sitten!
Nyt olen päättänyt, että teen puhelimeeni valmiiksi listan asioista joita pitää hoitaa. Olen todella hyvä unohtamaan asioita, joten listat tulevat tarpeeseen.
Kerron sitten juhlien jälkeen, minne ehdin ja millaiset juhlista tulivat! Ihana pikku jännitys alkaa jo hiipiä, tämä tunne on kutkuttavan ihana!
Lue myös tämä:
Suihkurusketus marraskuussa, korona-aikana kun ei ole edes juhlia?
Mistä haaveilen juuri nyt?
Mistä haaveilen juuri nyt? Kohtuullisen laaja kysymys, jota olen kuitenkin viime päivät huomannut pohtivani.
Elämä töiden ja kodin välillä on tullut viimeisen kahden vuoden aikana tutuksi, ja jotenkin on fiilis, että oma elinpiiri on pienentynyt valtavasti. Olen sosiaalinen ja minulla on paljon ystäviä ja tuttavia, mutta viime vuosien aikana kaikki elämä on keskittynyt pääasiassa työhön ja perheeseen. Myönnän, että olemme kaikki olleet samassa tilanteessa koronan takia, joten en halua siitä sen kummemmin valittaa.
Nyt huomaan kuitenkin haaveilevani sosiaalisesta elämästä. Kahviloista, ravintolassa syömisestä, leffassa käymisestä, juhlista, jopa HopLopista ( en olisi koskaan uskonut sanovani tätä! ) ja ennenkaikkea matkustamisesta.
Kaipaan ihmisiä! Kaipaan tekemistä! Spontaaneja kahvitteluita, brunssi vieraita ja lasten kanssa viikonloppu tekemisiä.
Haaveilen siis siitä, että korona antaisi jo minulle mahdollisuuden olla ja elää. Moni on niin jo tehnytkin, mutta huomaan jääneeni vähän koronan alle, eli elän niinkuin viimeiset vuodet on nyt eletty. Omassa pienessä kuplassa. Ilmiselvästi korona tilanne alkaa olla sellainen, että tilanne ainakin hetkeksi helpottaa, nyt olisi aika alkaa elää.
Katselen jatkuvasti matkoja. Selaan kalenteria ja mietin minne matkustaisimme ja milloin. Katson pankkitilille ja pohdin olisiko rahaa ampaista äkkilähdölle.
Googlaan uimapukuja ja bikineitä nonstop nettikaupoista ja rakennan kesä garderoopia Zalandon ostoskoriin. Mieli tekee lämpöön, aurinkoa katsomaan.
Toistaiseksi vain haaveilen, en vielä ole tehnyt asioille mitään. Ehkä se hetki pian koittaa.
Sen verran olen edennyt asioissa, että olen varannut juhlatilan synttärijuhliini ja lähettänyt facebookissa kutsun bileisiin. Olen myös kertonut, että juhlat perutaan kokonaan jos korona tilanne ei salli niiden järjestämistä. Haluan isot bileet, en muita. Olen aloittanut tekemään Pinterest -kansiota juhlista, eli ainakin jotain kivaa tekemistä olen keksinyt itselleni. Toivon niin että juhlat toteutuvat.
Haaveissa siintää se elämä jota elimme ennen koronaa. Tuleeko sitä enää koskaan, jää nähtäväksi. Jäljet tämä aika on ainakin jättänyt. Sellaiset, joista olemme oppineet paljon, mutta joita emme varmasti koskaan unohda.
Lue myös tämä: