Kun saimme tiedon että Montella on korona ja tajusin että ollaan kaksi viikkoa kotona putkeen, tuli fiilis että ihan sama! Ihan sama mitä syön ja miten voin syömäni ruoan ansiosta. Nyt kun karanteeni loppui, ketoilu saa taas jatkua!

Olen noudattanut ketogeenista ruokavaliota jo yli kaksi vuotta, enemmän ja vähemmän. Toisinaan tulee romahduksia ruokailun suhteen, mutta yleensä pysyn melko hyvin ruodussa, koska keto ruokavalio sopii kropalleni hyvin, enkä koe olevani millään dietillä. Syön ketosti, koska kroppani voi silloin hyvin.

Olen aina ollut taipuvainen vatsan turvotukseen ja muistan jo vuosikymmeniä sitten valinneeni vaatteet päivään sen mukaan, epäilinkö alkaako vatsaani päivän mittaan turvottaa. Kun aloitin keton, turvotus poistui ja huomasin että en enää mieti aamulla, voinko pukea päälleni farkkuja tai kärsinkö iltapäivällä isosti turvonneesta vatsasta.

Nyt viimeisen kahden viikon aikana olen sekoillut ruokavalioni kanssa enemmän kuin kahteen vuoteen. Jätski on yleensä se ainut paheeni ketoilun ulkopuolelta ja jos oikein haluan syödä jotain ei ketoon kuuluvaa, nautiskelen nacholautasen. Mutta tämä tapahtuu ehkä maksimissaan kerran kuussa, ja joka kerta olen valmis palaamaan normaaliin asap. Nyt olen syönyt jäätelöä, munkkeja ja pullaa, kakkua ja tuoretta patonkia ja voin sanoa, että voin todella huonosti.

Vatsani on niin turvoksissa ja kroppa tuntuu painavalle, ei yhtään omalle. Tuntuu kun olisin lihonut viisi kiloa kahdessa viikossa. En käy vaa´assa, enkä aio mennä, koska palaan yksinkertaisesti takaisin ruokavalion pariin, joka saa minun kehoni voimaan hyvin.

Teen nyt pariksi viikoksi tiukemman puhdistus kuurin ja sitten syön vaan niinkuin yleensä syön eli kasviksia ja proteiinia. En kaipaa leipää, perunaa tai riisiä ihan oikeasti ja syön samaa ruokaa kuin meidän muukin perhe, pienillä kevennyksillä vain.

Jos lapsille on jauhelihakastiketta ja perunaa, syön keitettyä kukkakaalia perunan sijaan ja samaa kastiketta kuin muutkin. Jos lapsilla on lautasella pastaa, saatan tehdä itselleni raakapastan porkkanasta ja kesäkurpitsasta. En koskaan sano että mamma on dietillä tai että en syö perunaa, pastaa tai riisiä. Lapset tietävät että mamma rakastaa juustoa ja avokadoa, koska niin todellakin on.

Kaipaan sinua hyvä olo, tervetuloa takaisin arkeeni!

Lue myös tämä:

Rakasta itseäsi ja kehoasi – nyt on itserakkauskapinan aika!

Jihuu, karanteenin loppumetrit vappu tunnelmissa!

Käytiin vielä toisissa korona testeissä ja saatiin onneksi jälleen negatiiviset tulokset meille kolmelle. Tuntuu uskomattoman onnekkaalta ja hienolta, että me muut säästyimme taudilta ja muutenkin pääsimme todella vähin oirein Monten osalta koronasta.

Maanantaina lapset pääsevät taas dagikseen ja eskariin, ja me töihin. Taloudellisesti tämä kaksi viikkoa ovat olleet toki tiukat, koska me molemmat jouduimme perumaan kaikki sovitut työt. Juuri nyt töitä olisi ollutkin ihan jokaiselle päivälle, tätä ennen alkuvuosi on ollut enemmänkin hiljainen ja epävakainen. Voitte varmasti kuvitella miten paljon tämä harmitti ja ahdistikin. Yrittäjä saa kyllä tartuntatautipäivärahaa maksetun YELin perusteella, mutta korvaus ei mitenkään tule vastaamaan summaa menetetyistä töistäni. Tottakai tässä silti päällimäisenä mielessä on erityisesti Monten ja meidän muiden terveys.

Karanteeni alkoi minun syntymäpäivänäni ja päättyy juhlavasti vappuun. Huomenna sunnuntaina olemme vapaat! Lähden heti kukkatukkuun ja pääsen jo huomenna sitomaan hiuskukkia erääseen kuvaukseen. IHANAA!

Lapset ovat toivoneet että pääsisivät puistoon. Harkinnassa on hakea ruoaksi sushia. Odotan että pääsen ruokakauppaan itse! Pieniä suuria elämän asioita.

Vapun juhlinta alkoi torstaina ihanalla vappumeikki livellä Instagramissa Miian kanssa. Se olikin tosi hauskaa! En ollut koskaan aiemmin ollut mukana livessä ja oli kivaa meikkata ja höpötellä samalla. Lookista tuli myös tosi kiva!

Perjantaina aloitimme aamun isolla aamiaisella, koska se on sellaista mitä meidän lapset rakastavat. Päivällä Svante teki munkkeja ja tippaleipiä, minä leivoin lasten kanssa korvapuusteja ja kaurakeksejä.

Oltiin pariin otteeseen ulkona, puhallettiin saippuakuplia, lapset pyöräili ja minä ihastelin maasta putkahtelevia tulppaaneita.

Illalla tarjottiin vielä aidan yli muuttopuuhissa oleville naapureille herkkuja ja kippisteltiin simalla ja skumpalla. Lapset nukahtivat saunan jälkeen sohvalle ja me jäimme vielä höpöttelemään kaksin ja juomaan vähän shamppanjaa.

Tänään lauantaina teimme taas kunnon aamiaisen ja päätimme jatkaa juhlintaa brunssin parissa. Jääkaappi alkaa olla jo aika tyhjä, joten laitoin mielikuvitukseni liikkeelle, jotta sain taiottua meille juhlaruokaa.

Lapset ovat aina onnellisia kun ruokailemme olohuoneen pöydässä, jo se on juhlavaa.

Meikkasin ja puin mekon päälle.

Oltiin pihassa ja hypättiin narua. Käytiin lähimetsässä ja poimittiin kadun varresta leskenlehtiä Sean kanssa. Nyt makoillaan sohvalla. Sellainen on ollut meidän vappu tähän asti.

Huomenna meidän perhe aloittaa koronan jälkeisen arjen ja se on ihanaa!! Jälleen kerran voi arvostaa elämän pieniä asioita, omaa maailman rakkainta työtä, lasten dagista ja eskaria, sekä tietenkin terveyttä!

Lue myös tämä postaus:

Karanteenin puoliväli, terkkuja täältä!