Kun saimme tiedon että Montella on korona ja tajusin että ollaan kaksi viikkoa kotona putkeen, tuli fiilis että ihan sama! Ihan sama mitä syön ja miten voin syömäni ruoan ansiosta. Nyt kun karanteeni loppui, ketoilu saa taas jatkua!

Olen noudattanut ketogeenista ruokavaliota jo yli kaksi vuotta, enemmän ja vähemmän. Toisinaan tulee romahduksia ruokailun suhteen, mutta yleensä pysyn melko hyvin ruodussa, koska keto ruokavalio sopii kropalleni hyvin, enkä koe olevani millään dietillä. Syön ketosti, koska kroppani voi silloin hyvin.

Olen aina ollut taipuvainen vatsan turvotukseen ja muistan jo vuosikymmeniä sitten valinneeni vaatteet päivään sen mukaan, epäilinkö alkaako vatsaani päivän mittaan turvottaa. Kun aloitin keton, turvotus poistui ja huomasin että en enää mieti aamulla, voinko pukea päälleni farkkuja tai kärsinkö iltapäivällä isosti turvonneesta vatsasta.

Nyt viimeisen kahden viikon aikana olen sekoillut ruokavalioni kanssa enemmän kuin kahteen vuoteen. Jätski on yleensä se ainut paheeni ketoilun ulkopuolelta ja jos oikein haluan syödä jotain ei ketoon kuuluvaa, nautiskelen nacholautasen. Mutta tämä tapahtuu ehkä maksimissaan kerran kuussa, ja joka kerta olen valmis palaamaan normaaliin asap. Nyt olen syönyt jäätelöä, munkkeja ja pullaa, kakkua ja tuoretta patonkia ja voin sanoa, että voin todella huonosti.

Vatsani on niin turvoksissa ja kroppa tuntuu painavalle, ei yhtään omalle. Tuntuu kun olisin lihonut viisi kiloa kahdessa viikossa. En käy vaa´assa, enkä aio mennä, koska palaan yksinkertaisesti takaisin ruokavalion pariin, joka saa minun kehoni voimaan hyvin.

Teen nyt pariksi viikoksi tiukemman puhdistus kuurin ja sitten syön vaan niinkuin yleensä syön eli kasviksia ja proteiinia. En kaipaa leipää, perunaa tai riisiä ihan oikeasti ja syön samaa ruokaa kuin meidän muukin perhe, pienillä kevennyksillä vain.

Jos lapsille on jauhelihakastiketta ja perunaa, syön keitettyä kukkakaalia perunan sijaan ja samaa kastiketta kuin muutkin. Jos lapsilla on lautasella pastaa, saatan tehdä itselleni raakapastan porkkanasta ja kesäkurpitsasta. En koskaan sano että mamma on dietillä tai että en syö perunaa, pastaa tai riisiä. Lapset tietävät että mamma rakastaa juustoa ja avokadoa, koska niin todellakin on.

Kaipaan sinua hyvä olo, tervetuloa takaisin arkeeni!

Lue myös tämä:

Rakasta itseäsi ja kehoasi – nyt on itserakkauskapinan aika!

Noudatan pääosin ketogeenista ruokavaliota, koska se sopii minulle niin hyvin. Olen ollut elämässäni varmaan miljoonalla erilaisella dieetillä, laihduttanut ja lihonut takaisin, treenannut ja löysäillyt. Kun melkein 1,5 vuotta sitten päätin testata ketoa, toivoin että siitä tulisi minulle elämäntapa. Ja yllätyksekseni niin kävikin.

Laihduin 2 vaate kokoa, joka olikin alkuperäinen tavoitteeni, mutta nyt saan pidettyä painoni kurissa ihan vaan elämällä keto ruokavaliota noudattaen. Välillä toki lipsun, mutta palaan pikaisesti takaisin ruotuun, koska vatsani voi niin paljon paremmin sitä noudattaessani.

Tämä siemennäkkäri kuuluu arkeeni samalla tavalla kuin monille muille ruisleipä. Sitä on meillä aina, välilä menee viikkoja ettei tee yhtään leipää mieli, toisinaan voisin syödä pellillisen kerralla.

1 dl kurpitsansiemeniä

1 dl seesaminsiemeniä

1 dl auringonkukansiemeniä

1/2 dl chiansiemeniä

1/2 dl pellavansiemeniä

1 dl mantelijauhoja

1/2 dl pofiberiä ( Semper  gluteeniton )

2 tl Orgran no egg – kananmunankorviketta

1/2 dl oliiviöljyä

2 dl keitettyä vettä

suolaa

Laita kaikki siemenet shakeriin ja aja takaiseksi. Lisää jauhot, pofiber, munankorvike, suola ja  sekoita. Lisää vielä kuuma vesi ja öljy. Sekoita tasaiseksi. Painele massa uunipellille leivinpaperin päälle ja kauli se tasaiseksi toisen leivinpaperin päältä. Laita näkkileipä uuniin 175 C noin puoleksi tunniksi. Anna jäähtyä ja pilko paloiksi.

Siivu jotain ihanaa juustoa ja tomaattia siemennäkkärin päällä on herkkuani. Miten se voikin olla kerta toisensa jälkeen niin hyvää?