Kuukausi aikaa juhlahumuun – aika taitaa mennä siivillä kun on kyse juhlien odottamisesta.

Olen siis järjestämässä huhtikuun lopussa isot syntymäpäivä juhlat, kun täytän 49 vuotta. Juhlin samalla meikkaajan uran tähän asteista taipalettani, vuosia tulee nimittäin 28 täyteen tänä vuonna! Taiteilijajuhla kuulostaa jotenkin itsekkäälle, joten puhun lähinnä siitä, että on kertynyt hieno määrä vuosia valmistumisestani maskeeraajaksi.

Luvut kertovat myös, että en ole tasalukujen nainen. Tykkään juhlia vähän silloin kun hyvältä tuntuu, ja nyt tuntuu, että nämä luvut ovat täydelliset juhlahumulle.

Olen vuokrannut tilan Kaapelitehtaalta ja kutsuja on lähtenyt liikkeelle toistasataa.

Rakastan juhlia! Rakastan juhlien järjestämistä, suunnittelua ja jännitystä siitä, ketkä kaikki tulevat paikalle ja millaista meillä sitten on. En pelkää että juhlat epäonnistuvat, tai että jotain puuttuu tai olen unohtanut jotain. Ajattelen, että teen sen kaiken mitä pystyn ja ehdin, ja ihmiset tekevät juhlan.

On aika paljon asioita vielä tekemättä. Suunnitelmat ovat hyvässä kunnossa, mutta toteutus uupuu. Pitää ehtiä vielä kirppikselle ostamaan pöytäliinoja, miettiä kukka juttuja, sovittaa mekkoon sopivat kengät yms yms.

Meikki syntyy juhlapäivänä ja sitä tuskin sen kummemmin suunnittelen. Fiiliksellä on hyvä vetää se osasto, joka käy minulta helpoimmin. Olen löytänyt ihana mekon, enää puuttuu kengät. En aio ostaa korkokenkiä, vaan kaivan kaapista jotkut vanhat kivat korkkarit. Uusiin värikkäisiin lenkkareihin aion satsata, koska haluan vaihtokengät, joissa on hyvä olla.

Harkitsen suihkurusketusta. Mieli tekisi käydä myös kynsien geelilakkauksessa. Kampaajalle menen jo ensi viikolla hoitamaan tyvikasvuni kuosiin.

Saattaa olla, että kun juhliin on aikaa viikko, huomaan etten todellakaan ehdi hoitaa rusketusta tai kynsiä, mutta katsotaan sitten!

Nyt olen päättänyt, että teen puhelimeeni valmiiksi listan asioista joita pitää hoitaa. Olen todella hyvä unohtamaan asioita, joten listat tulevat tarpeeseen.

Kerron sitten juhlien jälkeen, minne ehdin ja millaiset juhlista tulivat! Ihana pikku jännitys alkaa jo hiipiä, tämä tunne on kutkuttavan ihana!

Lue myös tämä:

Suihkurusketus marraskuussa, korona-aikana kun ei ole edes juhlia?

Hiihtoloma – oliko meillä todellakin sellainen?

Sea oli intoa täynnä viikko sitten perjantaina, kun hänen elämänsä ensimmäinen hiihtoloma alkoi. Ekaluokkalaiselle isoja merkkipaaluja elämässä, niinkuin pitääkin.

UUSI HARRASTUS

Olimme ilmoittaneet Sean kaverin kanssa lumilautailu kursseille Vihtiin, jossa neljänä päivänä oli kahden tunnin ajan ohjausta. Olin jättänyt itselleni kalenteriin tilaa, jotta kurssi on mahdollinen. Minulla oli parit kuvaukset, Svantella äänitöitä kotistudiolla, mutta päätimme että hoidamme hiihtoloman niin, että molemmat voivat tehdä töitä vuoropäivinä.

monten korona

Monte tuli perjantaina dagiksesta kipeänä kotiin. Hän oli aivan veto pois, valitti päänsärkyä ja oli lämmin. Siitä alkoi Monten kipeys, joka on nyt kestänyt jo kymmenen päivää. Aloimme heti tekemään koti testejä kaikille, mutta tulokset näyttivät jatkuvasti negatiivista.

Pojan kunto huononi päivä päivältä, ja päänsärky alkoi olla sellaista, että oli lähdettävä lääkäriin. Kävimme ensin Pikkujätissä, jossa otettiin verikoe, katsottiin korvat ja kurkku. Kaikki oli ok. Perus flunssaa, sanottiin. Tilanne oli seuraavana päivänä pahempi, joten soitin Jorviin päivystykseen, mutta sain sieltä vähän negatiivisen vastaanoton. Varasin ajan taas Pikkujättiin ja lähdimme sinne heti. Onneksi saimme hyvän lääkärin, joka ymmärsi huoleni ja päätti, että nyt selvitetään mistä oikein on kyse. Montelta otettiin laajat verikokeet, virtsanäyte, streptokokki näyte nielusta ja uusi koronatesti. Puolen tunnin kuluttua lääkäri soitti ja kertoi positiivisen testituloksen tulleen. Helpotus tuli, vaikka huoli olikin valtava.

Peruin kaikki työt viikolta.

sainko vanhan harrastukseni takaisin?

Sean lautailu kurssi oli huippu. Minäkin pääsin rinteeseen kerran ja se oli kyllä viikon ehdoton kohokohta! Olen lasketellut koko ikäni, paitsi nyt viimeisen kymmenen vuoden ajan vain muutaman kerran. Ajattelin, että kun saan Sean innostumaan lautailusta, pääsen taas itsekin mäkeen. Ensi talvena on jo Monten vuoro. Tällä viikolla myös Svante pääsi kerran laskemaan, ja innostui pitkästä aikaa hänkin!

sean korona

Loppuviikko menikin sitten niin, että seuraavaksi Sealle tuli kurkku kipeäksi. Kuume alkoi nousta ja olo heikentyä. Lopulta jouduimme lähtemään Jorvin päivystykseen, kun kuumemittarin lukemat näyttivät 40,3 ja lapsi oli heikossa kunnossa. Hoitohenkilökunta oli mukavaa, saimme hyvät kotihoito-ohjeet ja myös Sealle sen virallisen positiivisen koronatesti tuloksen.

joko tämä on kohta ohi?

Korona tuntuu olevan siitä outo kaveri, että oireet voivat muuttua hetkessä. Kun tuntuu, että tauti on jo voitettu, se iskee uudelleen. Oma oloni alkaa olla aika hyvä, mutta pelko siitä, että vointi huononee, siintää takaraivossa.

Svanten kuume nousi jälleen. Hänellä kuume on sahannut jo pari päivää, ja kunto ollut tosi ankea. Huomaan, että jännitän ja pelkään toisen olon puolesta. Olen onnellinen, että meillä molemmilla on kuitenkin kolme rokotusta takana, eli toivottavasti selvitään tästä ikävästä taudista ilman sairaalahoitoa.

Kun meidän aikuisten olo tästä hieman paranee, menemme mekin vielä virallisiin testeihin. Vaikka korona on varma meilläkin, on varmaankin hyvä saada siitä vielä virallinen todistus.

tästä selvitään!

Olo on uupunut, koti sotkuinen, mutta onneksi meillä on toisemme. Vielä me sairastetaan, mutta me selvitään kyllä. Olemme saaneet apua naapureilta, ihania viestejä tutuilta ja tuntemattomilta.

Pikkuhiljaa tästä noustaan taas kohti arkea ja normaali elämää. Maailman tilanne tuntuu myös taakalta hartioilla, mutta olemme juuri nyt päättäneet keskittyä ajattelemaan positiivisia asioita. Se pitää elämässä kiinni. Ulkona paistaa aurinko ja kevät tulee!

Lue myös tämä:

Kun flunssa iskee yrittäjälle, ei paljon naurata