Extempore miniloma – parasta pitkään aikaan!
2
Extempore miniloma -parasta pitkään aikaan! Mulla alkoi loma viime lauantaina. Toimitin enää muutamat kukat ja siivosin FABn siihen kuntoon, että voin mennä reilun viikon loman jälkeen taas päiväksi duuniin.
Lauantai-iltana aloimme miettiä että mitähän sitä sitten lomalla tekisi. Meillä ei siis ollut MITÄÄN suunnitelmia. Laitoin facebookkiin statuksen, jossa kyselin loma vinkkejä koko perheelle parin tunnin ajomatkan säteeltä. Toiveissa oli resort tai paikka, jossa pääsisi helposti uimaan ja ihan vaan oleilemaan. Ei välttämättä mökki eikä hotelli. Jotain siltä väliltä.
Sain valtavasti hyviä ehdotuksia, kuten Petäys, Hotelli Sveitsi, LootHolma ja Ilola Inn. Petäys oli yksi vahva vaihtoehto siihen asti, kunnes sain viestin ystävältäni, että heillä olisi vuokralla talo Kokemäellä, ja heti alkavalla viikolla olisi muutama päivä vapaana. Jotenkin kokonainen talo lasten kanssa kuulosti parhaalle vaihtoehdolle, uimaranta lähellä ja mahdollisuus ajaa päiväksi Yyteriin. Tartuimme tarjoukseen ja lähdimme jo maanantaina extempore reissuun.
Unohdin kaikki meikkisiveltimet kotiin, unohdin myös shampoon ja hoitoaineen ja vaikka mitä muutakin kosmetiikkaa. Tällaisen lookin sain kuitenkin loihdittua, ja hyvin pärjäsin! Hätä keinot keksii, ja lomalla se ei muutenkaan ole niin justiinsa miltä sitä näyttää.
Lapset olivat niin innoissaan! Riitelimme tasaisesti lähes koko ajomatkan, koska jännitys, odotus ja kuuma sää! Mutta kun pääsimme perille, alkoi ilo ja nauru. Monte kaivoi heti jalkapallon autosta ja alkoi pelata isolla pihalla palloa. Sea bongasi pihalta renkaat ja roikkui tapansa mukaan niissä.
Ystäväni Salla näytti meille talon ja bonuksena ajelutti meidät vielä pikkukaupungin uimarannoilla, jotta tiesimme minne suunnata. Ihanin pienten lasten uimaranta oli Kokemäenjoella, rauhallinen matala ranta. Ekana päivänä matkustimme, söimme huonoa ruokaa paikallisessa ravintolassa ja uimme. Illalla lapset nukahtivat hetkessä. Me pääsimme kerrankin kahdestaan saunaan, pelasimme yatzya terassilla ja joimme vähän viiniä. Silkkaa täydellisyyttä.
Toisena lomapäivänä ajoimme Yyteriin. Sää ei ollut puolellamme, sillä ehdimme olla siellä vain tunnin ajan, kun alkoi sataa ja ukkostaa. Vesi oli muutenkin aika viileän tuntuista, koska tuuli oli kova ja aurinko ei paistanut.
Silti fiilis Yyteristä jäi todellakin plussan puolelle, huikea hiekkaranta, jonne varmasti menemme vielä toisenkin kerran.
Svante lähti levykauppaan ja minä lähdin lasten, Sallan ja hänen lastensa kanssa Poriin Pelle Hermannin -leikkipuistoon, jonne sain muuten teiltäkin mahtavasti suosituksia. Kiitos niistä!
Tilanne muuttui kuitenkin hetkessä, kun alkoi tajuton kaatosade ja ukkonen. Lapset olivat kiipeilytelineessä ja kun Monte ei meinannut päästä alas, Salla kiiruhti auttamaan häntä ja löi samassa päänsä pahasti telineeseen. Hän kaatui maahan ja naksautti niskansa pahasti. Lapset itkivät ja huusivat hysteerisesti, minä yritin rauhoitella heitä, sade piiskasi ja ukkonen jyrisi. Salla makasi hiekalla ja piteli päätään. Soitin hätäkeskukseen.
Svante ajoi nopeasti takaisin kaupungilta ottamaan lapset haltuun. Ambulanssin tulo kesti varmaan enemmän kuin 10 minuuttia ja tuntui todella pitkälle ajalle. Pysyin onneksi rauhallisena ja pystyin puhumaan lapsille tilanteesta. Silti minulla oli valtava hätä ystäväni kunnosta ja hänen lastensa suuresta huolesta mitä äidille oikein tapahtui. Kukaan puistossa olleista ihmisistä ei tullut auttamaan tai edes kysymään mikä oli vialla. Se jätti tästä kaikesta ehkä pahimman jäljen.
Salla kiidätettiin sairaalaan, jossa onneksi selvisi että niskassa ja päässä kaikki oli hyvin. Kaatumisen seurauksena polvelle tapahtui jotain, mitä, ei vielä tiedetä. Hän kulkee nyt kepeillä. Kaikki on periaatteessa kuitenkin hyvin. Olipa aikamoinen päivä!!
Viimeinen lomapäivä oli ihanan rento. Siivosimme jälkemme ja pakkasimme, lapset saivat katsoa telkkaria sen aikaa. Päätimme ettemme pidä kiirettä kotiin lähdön kanssa, vaan haimme jätskit, ajoimme hakemaan Sallan tyttären mukaan uimaan kanssamme ja pulikoimme reilun tunnin koko jengi.
Kotimatkalla piipahdimme Humppilan Lasitehtaalla, jossa myös söimme.
Kahden yön miniloma tuntu paljon pidemmälle ja oli ihanan rentouttava! Unohdin työt ja kalenterin, ja keskityin perheeseen. Parasta!
Nyt on taas ihana olla kotona hetken, sillä seuraava suunnitelma on jo tehty! Seuraavaksi suuntaamme nimittäin stadiin 🙂
Lue myös nämä:
Mulla meni ihan kylmät väreet, kun kuin mitä ystävällesi Sallalle tapahtui. Olen suorastaan järkyttynyt siitä, että kukaan ulkopuolinen ei tullut kysymään tarvitaanko apua jne. Mikä hitto ihmisiä vaivaa. Pistää ihan vihaksi ja menee kyllä luotto siihen, että onko apua tarjolla, jos itselle tai läheiselle kävisi jotakin. Siis kamalaa! Tulin sairaanhoitajana tosi surulliseksi tästä. Onneksi ystävälläsi kuitenkin kaikki kunnossa ja sinä olit siinä <3
Kyllä se kieltämättä pysäytti minutkin, ettei kukaan edes kysynyt voiko auttaa! Havahduin siihen myös, että tilanne olisi voinut olla myös sellainen, että yksi aikuinen olisi ollut lasten kanssa puistossa ja mitä sitten jos tämä olisi tapahtunut niin, että lapset olisivat olleet omillaan. Olisiko ulkopuoliset sitten tulleet apuun? Olisi ehkä hyvä että lapsilla olisi jo tosi aikaisessa vaiheessa jotain puhetta ja opetusta päiväkodissa/eskarissa/koulussa miten toimia tilanteessa, jossa pitää soittaa hätäkeskukseen tai pyytää apua aikuisilta. Me ollaan nyt käyty tätä omien lasten kanssa läpi huolella, koska asia selkeästi jäi mieleen eikä unikaan meinannut illalla tulla. <3