Hae
Riia Koivisto

9 faktaa minusta

9 faktaa minusta.

Olen miettinyt tätä ideaa usein nähdessäni muilla bloggaajilla hauskoja postauksia aiheesta.  Mietin  pystynkö tai tiedänkö edes mitä kirjoittaisin. No, ei tiedä jos ei kokeile, joten haastoin itseni pohtimaan mitä 9 faktaa minusta oikeastaan ovat.

Tässäpä teille tietoa minusta, olkaa hyvät:

  1. Olen toiminut yksityisyrittäjänä 27 vuotta

  • Perustin Tmi Riia Koivisto yritykseni todellakin vuonna 1994 ja olen toiminut yrittäjänä siitä lähtien
  • Opiskelin ensin maskeeraajaksi, sitten kampaajaksi ja lopulta vielä kukka-alaa
  • Olen toiminut samassa liiketilassa Fabianinkadulla jo 25 vuotta
  • Sain yrittäjyyden verenperintönä., sillä isäni oli urheilukauppias toisessa polvessa, äitini kemikalikauppias ja siskoni nykyään luontaistuotealan kauppias.
  • Päivääkään en vaihtaisi pois

2. Tulin äidiksi ensimmäisen kerran 41 vuotiaana ja toisen kerran 43 vuotiaana

  • Olen aina halunnut lapsia, mutta en koskaan potenut vauvakuumetta
  • Tapasin mieheni 9 vuotta sitten ja jo kahden vuoden yhdessäolon jälkeen olimme vanhempia
  • Äitinä oleminen on yksi elämäni hienoimpia asioita. Silti olen alusta asti pitänyt tärkeänä sitä, etten kadota itseäni, vaikka olenkin Sean ja Monten mamma
  • Äitiys haastaa minua joka päivä, niin hyvässä kuin pahassa
  • Parasta maailmassa ovat ihanat lapsemme

3. Olen Heinolan tyttö

  • Olen pienen kaupungin kasvatti ja se varmasti näkyy minussa aina
  • Minussa on silti aina elänyt sellainen ”suurkaupungin Riia ”, eli halusin aina Heinolasta kohti isompaa maailmaa
  • Sydämeni sykkii silti aina Heinolalle

4. Rakastan Lontoota

  • Lontoo on ollut suosikki kaupunkini siitä lähtien kun 16-vuotiaana lähdin kielikursseille Englantiin
  • Halusin aina muuttaa Lontooseen, mutta en sitten koskaan uskaltanut
  • Kävin Glauca Rossi School of Makeup -koulussa pari pidempää meikki kurssia, ja hengailin samaan aikaan Lontoossa hieman pidemmän pätkän. Palasin kuitenkin takaisin kotiin ja töihin Helsinkiin, koska se tuntui oikeammalta ratkaisulta silloin
  • En ole koskaan ollut Svanten kanssa Lontoossa, koska rakastan olla siellä yksin, se on vähän niinkun ”mun kaupunki”

5. Ikimuistoisin työni on ollut kuukauden mittainen Euroopan kiertue Japanilaisen Gackt  artistin ja hänen bändinsä meikkaaja/kampaajana v. 2011

  • Kolleegani Mari Vaalasranta suositteli minua tuntemalleen Saksalaiselle musiikki tuottajalle, ja sitä kautta lähdin nopealla varoitusajalla Japanilaisen bändin Euroopan kiertueelle kuukaudeksi
  • Jännitti aivan hulluna, koska olin ainut pohjoismaalainen noin 45 henkilön tiimissä
  • Vain muutama ryhmän jäsen puhui englantia niin, että pystyin kommunikoimaan edes jollain tasolla.  Pääasiassa juteltiin siis niin, että minä puhuin ja muut kuvitteli ymmärtävänsä minua 😉
  • Matkustimme 13:ssa maassa kuukauden ajan bussilla ja kerran lentokoneella
  • Gackt on maailmantähti, josta en ollut koskaan aiemmin kuullut. Keikkapaikkojen edustalla huusi ja kirkui mieletön fanilauma ja turvamiehet vartioivat bussejamme.
  • Minun piti meikata kolmea bändin jäsentä kiertueen ajan, mutta jo toisena päivänä sain kutsun Gacktin maskihuoneeseen tekemään hänelle meikin ja hiukset. Siitä lähtien toimin hänen henkilökohtaisena meikkaaja-kampaajanaan kiertueella. Syytä miksi niin kävi, en koskaan ymmärtänyt 😉
  • Kiertue kulki Pariisista Moskovaan. Lensin ensin Pariisiin ja Moskovasta kotiin, miljoona kokemusta ja monta uutta ystävää rikkaampana

6. Olen juossut 3 kokonaista maratoonia ja lukuisia puolikkaita

  • Päätin kolmekymppisenä alkaa juosta, hankin PT:n ja hurahdin juoksuun totaalisesti
  • Treenasin hulluna ekaan maratoniin, hankin itselleni lonkka tulehduksen ja ylikunnon, petyin aikaani ja itseeni ( lue: elin ja hengitin juoksemista, nyt asiaa ajatellen, aivan liikaa.. )
  • Toisen maratonin juoksin vielä sykemittari kädessä, tavoitteellisesti…
  • Kolmannen kohdalla luovuin kaikista aiemmista treeni ohjelmistani, PT:sta ja sykemittarista. Juoksin hyvällä flow:lla jonka jälkeen päätin lopettaa maratonit ja alkaa juosta oman fiiliksen mukaan, silloin kun huvittaa.
  • Lasten jälkeen juoksu taukoni on ollut pitkä. Olen juossut välillä enemmän ja sitten taas pitänyt taukoja. Nyt haaveilen taas juoksemisesta, mutta en enää maratoneista tai puolikkaista, ihan vaan tavallisista lenkeistä.
  • Ostin juuri itselleni juoksumaton joka odottaa eteisessä vielä paketissa. Toivon saavani mukavan inspiraation taas juoksuun ja suosikki harrastukseni takaisin.

7. Rakastan musiikkia, livekeikkoja ja festareita 

  • Aloitin teininä festareilla käymisen ja kun korona hellittää, aion mennä taas. Ruisrock, Tuska, Flow, Provinssi – täältä tullaan!
  • Näin suosikki bändini Pearl Jam:n ensimmäistä kertaa livenä vasta vajaa kymmenen vuotta sitten, koska odottamani PJ:n keikka Ruisrockissa v. 2000 peruuntui traagisten Roskilden tapahtumien vuoksi. Nyt takana on jo 2 keikkaa ja liput valmiina Krakovaan, koronan joskus toivottavasti helpottaessa.
  • Olen nähnyt ihania bändejä ja artisteja, niin kotimaisia kuin ulkomaisia, rakastan musiikin tuomaa tunnetta!
  • Nick Cave, Adele, Midlake, Karnivool, Michael Jackson, Arctic Monkeys, Ane Brun, Tori Amos, The Black Keys, Mew, John Grant, Ed Harcourt, First Aid Kit... vain  muutamia näkemiäni keikkoja mainitakseni. Reissaan mielelläni yhden tai kahden yön matkoille, ihan vaan jonkin keikan nähdäkseni. Toivottavasti se aika vielä taas joskus koittaa..

8. Olen golffannut 14-vuotiaasta asti, pitänyt lasten verran taukoa ja nyt haaveilen nyt pelaamisesta jälleen

  • Golf on täydellinen laji minulle; rakastan golfkenttien ihania maisemia ja luontoa josta pelatessa pääsee nauttimaan.
  • Sosiaalinen laji on täydellinen tapa viettää aikaa ystävien kanssa.
  • Olen käynyt kentällä yhden kerran Sean syntymän jälkeen ja totesin että en pysty keskittymään peliin, kun koko ajan on tunne että pitäisi olla lasten kanssa enemmin kuin kentällä. Nyt kun lapset ovat isompia, on tullut fiilis, että haluan alkaa taas pelaamaan.
  • Golf on ollut oman perheeni laji aina; olen siis pelannut eniten äitini, isäni ja siskoni kanssa nuoresta aikuiseen saakka.

9. Paras ystäväni Saara kuoli syöpään 15 vuotta sitten ja elämäni muuttui

  • Kun saimme tietää, että ystävälläni Saaralla oli syöpä, aloimme elää kuin viimeistä päivää
  • Kävimme keikoilla, festareilla, baarissa, kävelyillä ja vietimme ihan älyttömästi aikaa yhdessä.
  • Kun Saara kuoli, 2 vuotta syöpää sairatettuaan, tuntui että elämä pysähtyi hetkeksi ja suru otti minusta vallan
  • Olen se kuka olen siksi, että olen nähnyt läheltä miten elämä voi muuttua hetkessä.
  • Mietin aina, että minun on Saaraa kiittäminen siitä, millaiseksi ihmiseksi olen kasvanut. Elän hetkessä, en sitku vaan nyt. Juon shamppanjaa silloin kun huvittaa, en vain silloin kun on ”juhlan aika”. Olen kiitollinen ihmisistä ympärilläni, enkä pidä asioita itsestäänselvyyksinä.  Puhun suoraan.

 

Huh, olipas tämä jännittävä matka itseeni. Katselin kuvia ja kirjoitin siinä samalla. Varmasti monta juttua jäi vielä kertomatta, mutta nämä tuntuivat nyt tärkeimmille.

Haastan sinutkin mukaan tähän juttuun! Kerro sinäkin omia faktojasi, olisi kiva kuulla lisää. #9faktaaminusta

 

Saatat tykätä tästäkin jutusta:

Moikka kaikille!

Jouluvalmisteluja ja kranssirakkautta

Jouluvalmisteluja – sydän. Joko odotat joulua? Mikä on sinun ensimmäinen jouluvalmistelu puuha?

Meillä on jo leivottu pipareita moneen kertaan, siitä alkaa aina jouluun valmistautuminen. Tosin meillä saatetaan leipoa niitä myös kesällä, jos taikinaa vaan löytyy kaupasta, koska se nyt vaan on lasten mielestä niin kivaa.

Kaipaan ulos heti marraskuussa jouluvaloja, tai siis onko ne enää edes jouluvalot? Pihalle siis valoja puihin antamaan ihanaa tunnelmaa. Viime viikonloppuna Svante laittoi valot aitaan, ja siitä tulee aina ihana fiilis kun illat pimenevät.

Kynttilät. Ne tuovat joulun tunnelman ja meillä niiden polttaminen on aloitettu jo pari viikkoa sitten. Tarkoituksenani on ollut kokeilla kierrekynttilöiden tekoa, mutta olen selkeästi liian malttamaton, ja laitan aina vaan uutta kynttilää palamaan, ilman sen kummempaa askartelua.

Kaipaan jo ikkunaan joulutähteä, mutta rakas mieheni pyysi odottamaan edes joulukuun ensimmäiseen päivään asti sen ripustamista 😉

Kranssi. Mitäs siitä sanotte? Kuuluuko ovikranssi sinun joulujuttuihin? Jos, niin teetkö sen itse vai ostatko valmiina?

Mulla työn puolesta kranssikausi on jo kovassa vauhdissa. Lokakuun lopussa monet alkavat fiilistellä, millainen olisi kiva krassi oveen tai sisälle sisutuselementiksi. Kun päästään marraskuuhun, asiakkaat haluavat jo kranssin, joka kestää jouluun asti.

Teen kaikenlaisia kransseja‚ perinteisiä ja moderneja. Havusta, eucalyptuksesta, kuivakukista ja kaiken yhdistelmistä. Rakastan kransseja. Kokonaisia, puolikkaita, ihan millaisia vaan. Tykkään ideoida kaikkea uutta ja testata erilaisia materiaaleja Tänään tein 35 kranssia Nivean pr-lähetykseen, loppuviikosta teen asiakkailleni custom made -kransseja toiveiden mukaan.

Jos muuten kranssin osto kiinnostaa niin laita ihmeessä viestiä.

Tänä jouluna mulla on uutuutena ihana juuttirengas, joka sopii kierrätettäväksi. Eli siis niin, että teen siihen nyt toivotunlaisen kranssin, ja kun asiakas haluaa vaihtelua, puran vanhan ja teen uuden kranssin samaan pohjaan. Miten kätevää!

Kyllä minun puolesta jouluvalmistelut saavat jo alkaa.

Seuraavaksi alan miettiä pikkujoulumeikkejä, ja järjestän pienet partyt vaikka omalle perheelle, jos ei muuten voi. Pikkuhiljaa tässä alkaa jo kaivata laittautumista, juhlahumua ja ystävien naurua!

 

Joko teillä on joulufiilis?