Hiihtoloma – oliko meillä todellakin sellainen?

Sea oli intoa täynnä viikko sitten perjantaina, kun hänen elämänsä ensimmäinen hiihtoloma alkoi. Ekaluokkalaiselle isoja merkkipaaluja elämässä, niinkuin pitääkin.

UUSI HARRASTUS

Olimme ilmoittaneet Sean kaverin kanssa lumilautailu kursseille Vihtiin, jossa neljänä päivänä oli kahden tunnin ajan ohjausta. Olin jättänyt itselleni kalenteriin tilaa, jotta kurssi on mahdollinen. Minulla oli parit kuvaukset, Svantella äänitöitä kotistudiolla, mutta päätimme että hoidamme hiihtoloman niin, että molemmat voivat tehdä töitä vuoropäivinä.

monten korona

Monte tuli perjantaina dagiksesta kipeänä kotiin. Hän oli aivan veto pois, valitti päänsärkyä ja oli lämmin. Siitä alkoi Monten kipeys, joka on nyt kestänyt jo kymmenen päivää. Aloimme heti tekemään koti testejä kaikille, mutta tulokset näyttivät jatkuvasti negatiivista.

Pojan kunto huononi päivä päivältä, ja päänsärky alkoi olla sellaista, että oli lähdettävä lääkäriin. Kävimme ensin Pikkujätissä, jossa otettiin verikoe, katsottiin korvat ja kurkku. Kaikki oli ok. Perus flunssaa, sanottiin. Tilanne oli seuraavana päivänä pahempi, joten soitin Jorviin päivystykseen, mutta sain sieltä vähän negatiivisen vastaanoton. Varasin ajan taas Pikkujättiin ja lähdimme sinne heti. Onneksi saimme hyvän lääkärin, joka ymmärsi huoleni ja päätti, että nyt selvitetään mistä oikein on kyse. Montelta otettiin laajat verikokeet, virtsanäyte, streptokokki näyte nielusta ja uusi koronatesti. Puolen tunnin kuluttua lääkäri soitti ja kertoi positiivisen testituloksen tulleen. Helpotus tuli, vaikka huoli olikin valtava.

Peruin kaikki työt viikolta.

sainko vanhan harrastukseni takaisin?

Sean lautailu kurssi oli huippu. Minäkin pääsin rinteeseen kerran ja se oli kyllä viikon ehdoton kohokohta! Olen lasketellut koko ikäni, paitsi nyt viimeisen kymmenen vuoden ajan vain muutaman kerran. Ajattelin, että kun saan Sean innostumaan lautailusta, pääsen taas itsekin mäkeen. Ensi talvena on jo Monten vuoro. Tällä viikolla myös Svante pääsi kerran laskemaan, ja innostui pitkästä aikaa hänkin!

sean korona

Loppuviikko menikin sitten niin, että seuraavaksi Sealle tuli kurkku kipeäksi. Kuume alkoi nousta ja olo heikentyä. Lopulta jouduimme lähtemään Jorvin päivystykseen, kun kuumemittarin lukemat näyttivät 40,3 ja lapsi oli heikossa kunnossa. Hoitohenkilökunta oli mukavaa, saimme hyvät kotihoito-ohjeet ja myös Sealle sen virallisen positiivisen koronatesti tuloksen.

joko tämä on kohta ohi?

Korona tuntuu olevan siitä outo kaveri, että oireet voivat muuttua hetkessä. Kun tuntuu, että tauti on jo voitettu, se iskee uudelleen. Oma oloni alkaa olla aika hyvä, mutta pelko siitä, että vointi huononee, siintää takaraivossa.

Svanten kuume nousi jälleen. Hänellä kuume on sahannut jo pari päivää, ja kunto ollut tosi ankea. Huomaan, että jännitän ja pelkään toisen olon puolesta. Olen onnellinen, että meillä molemmilla on kuitenkin kolme rokotusta takana, eli toivottavasti selvitään tästä ikävästä taudista ilman sairaalahoitoa.

Kun meidän aikuisten olo tästä hieman paranee, menemme mekin vielä virallisiin testeihin. Vaikka korona on varma meilläkin, on varmaankin hyvä saada siitä vielä virallinen todistus.

tästä selvitään!

Olo on uupunut, koti sotkuinen, mutta onneksi meillä on toisemme. Vielä me sairastetaan, mutta me selvitään kyllä. Olemme saaneet apua naapureilta, ihania viestejä tutuilta ja tuntemattomilta.

Pikkuhiljaa tästä noustaan taas kohti arkea ja normaali elämää. Maailman tilanne tuntuu myös taakalta hartioilla, mutta olemme juuri nyt päättäneet keskittyä ajattelemaan positiivisia asioita. Se pitää elämässä kiinni. Ulkona paistaa aurinko ja kevät tulee!

Lue myös tämä:

Kun flunssa iskee yrittäjälle, ei paljon naurata

2021 -millainen vuosi olit mulle?

Alkuvuonna tuntui, että työt katosi kokonaan. Korona otti yliotteen ja pienyrittäjän kalenteri tyhjeni. Pari kuukautta oli hiljaista työrintamalla, ja sitten kun vihdoin alkoi töitä taas sadella, sairastui meidän Monte koronaan.

Kalenteri oli siis taas tyhjennettävä pariksi viikoksi, annettava työt eteenpäin ja jäätävä kotiin karanteeniin. Onneksi Monten kipeys oli melko iisi, emmekä kukaan muu sairastuneet. Pääsimme tuossa kohtaa kyllä melko helpolla, onneksi.

Vaivuin silti hetkeksi epätoivoon, tuntui etten kestä koko koronaa, mutta sitten pääsin taas jaloilleni. Onneksi olen positiivinen ihminen, ja päätin että elämä kantaa. 

Perhe, omat elämän ja arjen rutiinit ja luonto ovat antaneet voimaa tänä vuonna aivan valtavasti!

Korona-aikana lapset ovat keksineet meidän perheelle sopivia rutiineja, kuten perjantain saunaillan, herkku lautasen, kiuas makkaran ja yhteisen tv-illan. Nämä ovat olleet ihania yhteisiä iloja meille kaikille! Viikonlopun hitaat aamupala hetket ovat olleet myös yksi vuoden parhaista päätöksistä.

Oma piha, kukat ja kasvit ympärillä tuovat iloa jatkuvasti. Jaksan ihmetellä luonnon värejä yhä uudelleen ja uudelleen. Saan valtavasti inspiraatiota luonnosta myös työhöni.

Istutimme Sean kanssa valtavat määrät tulppaanien sipuleita maahan loppuvuodesta ja keväällä saimme ihastella huikeita kukkia!

Olen tosi onnellinen, että lapsemme saavat kokea luonnon ihmeet näin konkreettisesti. Siksi elämä omakotitalossa on ollut yksi tämänkin vuoden parhaita asioita.

Alkuvuosi tuntui normaalia hiljaisemmalta työrintamalla ja loppuvuosi olikin sitten yhtä lentoa töissä.

Olen saanut mahdollisuuden tehdä mielettömiä duuneja, ja saanut haastaa itseäni moneen. Vaikka työvuosia meikkaajana on kertynyt paljon, on jokainen työ ja jokainen kuvaus silti aina ainutlaatuinen.

Elokuussa lähdin Farmi -ohjelman kuvauksiin ja olin lähes viisi viikkoa pois kotoa.

Oli ihanaa ja kamalaa. Ikävä kotiin oli kova, mutta työ oli antoisa ja sain valtavasti uusia ystäviä ja työkavereita,. Nautin erilaisesta elämäntilanteesta, luonnosta, eläimistä ja ihan kaikesta Farmilla.

Farmi -aika oli yksi vuoden kohokohdista ja työskentely Susannan kanssa super kivaa. Sain kämppiksestäni Jeminasta hyvän ystävän. Aikuisiällä uusien ystävien saaminen tuntuu jotenkin super merkitykselliseltä.

Svante sai alkuvuodesta puhelinsoiton, jossa kerrottiin että hänet on valittu Jussi -ehdokkaaksi äänisuunnittelusta Ensilumi -elokuvassa.

Se oli niin Svantelle kuin meidän koko perheelle yksi vuoden hienoimmista tunnustuksista. Vaikka palkintoa ei tullut, oli jo ehdokkuus aivan mieletön juttu. Juhlimme yhdessä ja tuo ilta oli yksi vuoden parhaimmista.

Perheen yhteiset pienet retket ja minilomat ovat olleet myös vuoden kohokohtia. Lapset ovat kasvaneet valtavasti ja heidän kanssaan on jo ihan erilaista lähteä liikenteeseen.

Sea aloitti koulun, Monte on yhtäkkiä jo aika iso poika. Perheen merkitys on tänäkin vuonna elämässä yksi tärkeimpiä asioita.

Tapaninpäivänä meille tuli 10 vuotta täyteen ensitapaamisesta Svanten kanssa. Aika on mennyt kuin siivillä ja paljon on tapahtunut.

Ollaan saatu matkustaa yhdessä ja erikseen. Vietetty aikaa kahdestaan ja ystävien kanssa. Saatu kaksi ihanaa lasta ja muutettu omakotitaloon. Rakastettu silloin ja nyt. Olen onnellinen meistä kahdesta ja pidän meidän parisuhdetta tämänkin vuoden merkityksellisimpänä juttuna.

Loppuvuoden parhain päätös oli lähteä extempore minilomalle ystävien mökille.

Marko, Annakaisa ja Osku ovat olleet ystäviäni reilusti yli kymmenen vuotta. Heidän kanssaan mennään jutuissa aina sinne syvään päähän. Ei ole asiaa josta emme pystyisi puhumaan, ja pidän sitä äärimmäisen tärkeänä asiana ystävyydessä. Naurua ja iloa ei myöskään menostamme puutu! Tällä jengillä lähtisin vaikka kuuhun!

Kaiken kaikkiaan vuosi 2021 oli täynnä monenlaisia haasteita, onnen ja ilon hetkiä, epätoivoa koronan suhteen, ihania töitä, yhteistä aikaa perheen ja ystävien kanssa.

Tulevalta vuodelta toivon eniten terveyttä ja rakkautta. Toivon että elämä pysyisi samoissa uomissa kuin nytkin. Ja että korona alkaisi helpottaa.  Kaipaan haasteita töihini ja uskon ja toivon että niitä saan. On ihanaa nähdä lastemme kasvavan ja kehittyvän joka päivä.

Tervetuloa vuosi 2022, ole hyvä meille kaikille!

Lue myös nämä:

Karanteenin puoliväli, terkkuja täältä!

Täydellinen kesäpäivä