Loppuvuoden bucketlist

Oletko sä tyyppi joka teet listoja elämässä eteenpäin tai monen vuoden suunnitelmia omista unelmista? Mä en yleensä ole, mutta nyt ajattelin listata loppuvuoden bucketlistin, ihan vaan itseäni ja omaa hyvinvointiani ajatellen.

Toiveita, haaveita, unelmia

Havahduin juuri siihen että haaveilen aika vähän. Olen tyyppi, joka keksii jotain ja toteuttaa sen. Mutta perheellisenä ja aika paljon töitä tekevänä tyyppinä olen toisinaan alkanut tehdä listoja. Listat ovat lähinnä siihen, mitä me perheen kanssa syödään, miten suunnitellaan lasten kanssa lomat, jos juhlissa on joku teema tms.

Nyt ajattelin tehdä ihan oikean loppuvuoden bucketlist -listan! Villiä, tuumasin ihan ensin! Mutta sitten aloin miettiä tätä enemmän, ja tajusin että olen aika väsynyt ja tällainen lista voisi auttaa minua ihan oikeasti ymmärtämään, millaisen loppuvuoden itselleni toivosin saavani.

Loppuvuoden bucketlist – mitä siinä sitten voisi lukea? No, niitä toiveita, haaveita ja unelmia, mutta ehkä ihan sellaisia arkisia asioita, kuten uimista ja kävelyllä käymistä.

Mun lista

• urheilua; sellaista joka ei stressaa ja jota en ala suorittamaan ( siihen on nimittäin minulla aikamoinen taipumus 😉 ),  uintia ja kävelyä ainakin
• joku pieni matka ( tämä on todnäk matka ystäväni 50v juhliin syksyllä )
• hotelliloma tai vastaava irtiotto kahdestaan Svanten kanssa ( haaveilen The Barö saaristohotelli visiitistä )
• kukkasipuleiden istutus omassa pihassa
• pihan siivoustalkoot ( tähän talkoohenkeen voisi ideoida vaikka syksyiset pihapirskeet ystäville samalla! )
• date night dinnerit Svanten kanssa viikonloppuisin kotona ja yatzyn pelaamista
• molempien lasten kanssa erikseen äiti-tytär päivä ja äiti-poika päivä

Tämä mun loppuvuoden bucketlist on tavallaan aika tylsä, ei mitään mielettömiä toiveita tai isompia haaveiluja. Mutta koen että se on realistinen toteuttaa ja uskoisin että saan nämä kaikki tehtyä hymyssä suin, ilman sen isompaa suorittamista.

Teetkö sä listoja ylipäätään ja onko sulla jo loppuvuoden bucketlist  tehtynä?

Mitä minulle kuuluu? 

Kiitos ensinnäkin lukuisista viesteistä joita olen saanut kaikkiin mahdollisiin kanaviin. On liikuttavaa ja imartelevaakin huomata, että minua kaivataan. Myös monille tuntemilleni ihmisille on sadellut viestejä ja kyselyitä mitä minulle kuuluu, joten päätin jälleen vastailla tänne blogiin yhteisesti.

Asiat etenee hitaasti mutta kuitenkin..

Siitä on nyt viikko ja yksi päivä kun Instagram tilini jäädytettiin. Samaan aikaan aloitin työt eli arki alkoi. On ollut kyllä melkoista tunteiden vuoristorataa tämä aika, pakko myöntää.

Mitä minulle kuuluu – on kysymys jota olen kyllä kysellyt myös itseltäni. No, myönnän, olen aika väsynyt. Olen ollut kohta kolme kuukautta lasten kanssa kolmistaan, kun Svante on ollut kahdessa leffa tuotannossa muualla Suomessa melkein putkeen. Työt, harrastukset, koulun lopetus, eskarin lopetus, lasten loma, oma loma, Sean tankotanssi ja muut leirit, kisat, töiden aloitus yms yms  on kyllä kuorittanut minua aika lailla.  Olen ollut todella väsynyt. Bonuksena Insta tilin katoaminen tuntui, kun maailma olisi ollut minua vastaan ja että en kertakaikkiaan kestä tällaista.

Parin päivän jälkeen tilin katoamisesta löysin apua, ja asiat ovat edistyneet Metan suuntaan, hitaasti mutta silti toiveikkaasti. On selvinnyt, että kyseessä oli tekijänoikeusrikkomus, Barbie musiikista johtuen. Se tuntuu älyttömältä, sillä musiikki oli otettu suoraan IGn omasta musiikkivalikoimasta, eikä kyseessä ollut kaupallinen yhteistyö, vaan ihan oma meikkireels. Selvisi myös, että tähän vaikutti videon pituus, joka oli liian pitkä tuohon musiikkiin. No, mistä tällaista voi kukaan tietää .- on hyvä kysymys.

Mitä minulle kuuluu – turhautumista, väsymistä, mutta toisaalta toiveikkuutta ja helpotusta, että tiedän mistä oikein on kyse.

Kiireinen arjen aloitus

Kun tilini katosi, kynä putosi samalla kädestäni. En ottanut moneen päivään yhtään kuvaa puhelimella, en miettinyt meikkiäni, käytin samaa mekkoa monta päivää putkeen. Lamaannuin, väsyin ja huomasin että mikään someen liittyvä kiinnosta. En seurannut muiden vaikuttajien stooreja, en juurikaan tiedä mitä Instassa on viimeisen viikon aikana tapahtunut.

Arki alkoi ryminällä; muutamat isot kuvaukset, kampaamo asiakkaita, Tankotanssin SM-kisojen meikkausta. Ja tähän kaiken päälle säätöä lastenhoidon kanssa jokaiselle päivälle. Mitä minulle kuuluu – säätöä isolla ässällä!

Töihin palaaminen on ollut ihanaa, olen tehnyt huikeita kisameikkejä Tankotanssin SM-kisoihin joita haluan mahdollisimman pian päästä näyttämään teille Instassa ja täällä! Tähän valiin voin myös kertoa, että Sea voitti oman sarjansa kirkkaimman, eli SM-kulta mitalin!!!! Halkean ylpeydestä!

Mitäs nyt?

En ole oikeastaan ehtinyt pohtia uuden tilin perustamista. Olen ollut valtavan kiireinen koko tämän somettoman ajan. Itseasiassa mietin, että monet ovat pitäneet kesällä somelomaa, olisikohan tämä nyt sitten se minun versioni siitä?

Olemme saaneet vastauksia Metalta, että asian pitäisi selvitä muutaman päivän sisällä ja ainakin henkilö. joka puolestani tätä asiaa hoitaa, on vahvasti sitä mieltä että tilini tullaan palauttamaan. Siihen on nyt pakko vaan uskoa. Siksi en pidä nyt järkevänä hötkyillä ja perustaa uutta tiliä, väliaikaisesti.

Mitä minulle kuuluu – otan nyt hetken happea ja palaan sitten kaikella innolla ja suurella kiitollisuudella omalle vanhalle tililleni takaisin, toivottavasti mahdollisimman pian.

Ainiin, saavuin tänään Farmille! Täällä sitä ollaan taas landella. Lapsilla alkaa koulu, minä olen maaseudulla ja Svante edelleen kuvauksissa Kotkassa. Lapsia hoitaa isovanhemmat ja omatunto kolkuttaa, että miten me taas tähän tilanteeseen jouduttiin. Mutta enää tämä viikko, ja Svante palaa takaisin kotistudiolle. Pian siellä alkaa arki rullata vanhaan malliin ja minä nautin maaseudun rauhasta ja töistä täällä. Luulen, että se tekee minulle nyt hyvää.

Toivottavasti nähdään pian, on jo ikävä teitä kaikkia!