Jussi -gaala look ja maailman parhaimmat etkot!
0Jussi -gaala look ja maailman parhaimmat etkot!
Ensin minua harmitti, kun kuulin että korona järjestelyiden takia eivät Jusseissa ehdolla olijoiden avecit voi osallistua gaalaan. Harmitti itseasiassa aivan vietävästi.
Olin varannut Svantelle ja minulle hotelli St.Georgesta huoneen. Lastenhoitaja oli buukattu jo kuukausia aikaisemmin. Sitten pohdittiin että perutaanko kaikki nuo ja minä jään lasten kanssa kotiin. Kunnes keksin, että järjestän etkot hotellihuoneessa parin ystäväni kanssa ja lähden sitten gaalan päättyessä mukaan juhlahumuun jatkoille.
Paras päätös ikinä!! Ystäväni Annakaisa ja Tiiu saapuivat hyvissä ajoin hotellille juhlavaatteissaan ja valloittivat hotellihuoneen ison sängyn. Olin käynyt ostamassa meille shamppanjaa ja tapaksia. Höpistiin ja kuunneltiin musiikkia, kunnes tv-lähetys alkoi. Jännitti aivan valtavasti.
Ikäväksi ja suureksi ihmetykseksi rakkaani ei voittanut Jussi -palkintoa, mutta hetken harmituksen jälkeen tajusin, että ei se mitään haittaa. Ehdokkuus oli jo huikea voitto! Ja sitä paitsi, Svante oli minulle voittaja!
Tilasin juhlamekkoni Asokselta, kengät kaivoin kaapista ihan sattumalta mukaan ilman sen kummempaa ajattelematta. Olin ostanut ne kesällä Kierrätyskeskuksesta muutamalla eurolla. Sydän sukkahousut löytyivät edellisenä päivänä Lidl Outletista kahdella eurolla, aivan sattumalta. Miia Magian korvikset sain joululahjaksi Svantelta ja halusin siksi laittaa juuri ne korviini. Kukkakruunun sidoin asusteeksi, koska olenhan kukkadaami. Laukku on ostos Lontoosta, viimeiseltä ulkomaan matkaltani, juuri ennen kun korona alkoi.
Jatkot olivat super kivat! Porukka oli melko pieni ja oli niin kiva tanssia pitkästä aikaa. Muutenkin oli ihana olla Svanten kanssa juhlimassa! Jutella uusien ihmisten kanssa ja tavata vanhoja tuttuja.
Kyllä me oltiinkin kaivattu jo juhlia!
Jussi -gaalan etkot ja jatkot olivat pieni hengähdys arjesta. Miniloma ja staycation Helsingissä. Monta kärpästä samalla iskulla; ihana ilta ystävien kanssa ja super kivaa rakkaani kera juhlahumussa.
Tätä iltaa jaksan fiilistellä vielä pitkään!
Lue myös tämä:
Miten Farmi kuvauksissa menee?
Miten Farmi kuvauksissa menee? No hyvin!
Te jotka seuraatte mua Instassa, olette varmaan huomanneet meidän hulvattoman menon Susannan kanssa. Päivät Farmilla täyttyy työstä ja naurusta, ja se on ihanaa niin!
Kuvaus aamut alkavat Susannan meikillä ja kampauksella.
Joka päiväiset selfiet ja lookki kuvat ovat ihana muisto kuvauspäivistä. Kuvia on hauska katsella sitten kun ohjelma tulee ulos telkkarista.
Täällä on leppoisaa ja välillä vähän rankkaakin, kaikkea sillä lailla positiivisella tavalla. Päivien pituus vaihtelee noin viidestä tunnista ylöspäin. Välillä ollaan Susannan kanssa kuvauksissa aamusta vain muutaman tunnin ajan, välillä taas koko päivän.
Itse työtä en koe kovin rankaksi, koska minulla on meikattavana ja kammattavana vain yksi henkilö. Eniten voimia on vienyt se, että olen tehnyt kaikkina Farmin vapaapäivinä töitä FABssa. Olen ajanut Helsinkiin illalla, nauttinut hetken perheen seurasta ja mennyt seuraavana päivänä töihin. Sekään ei ole tuntunut raskaalle, mutta ajomatka takaisin Farmille on aina ollut se väsyttävin osuus.
Kanat ovat yllättäneet minut eniten. Niin mahtavia ja lungeja tyyppejä!
Farmilla on paljon punkkeja, hyttysiä ja hirvikärpäsiä. Sukat housujen päällä on täällä ihan perusmenoa meillä kaikilla. Ja se naurattaa joka päivä!
Olemme omassa pienessä Farmi-kuplassa. Olen tavallaan koko ajan töissä, vaikka en juuri siinä hetkessä töitä tekisikään. Elän ja hengitän tätä työtä, porukkaa ja maailmaa. Se on todella antoisaa, mutta välillä myös voimia vievää. Joskus koti-ikävä vie ajatukset täysin. Elämää ihanien ristiriitojen aallokossa siis.
Päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus ja onni, että saan tehdä työtä, jota todella rakastan. On huikeaa saada luoda Susannalle lookkeja, olla mukana näin isossa tuotannossa ja nähdä miten hommat hoituu Farmilla.
Teho kolmikko! Stylisti-rekvisitööri Jemina on minun kämppis. Hän vastaa Susannan vaatteista Farmilla. Minä meikkaan ja kampaan, ja Susanna juontaa. Huippu jengi!
Kotona on kaikki hyvin myös. Lapset toki ikävöivät ja minä ikävöin välillä niin, että itku tulee täälläkin päässä, mutta selvitty on. Ja nyt olemme jo kuvausten loppusuoralla. Koen että tämä kokemus on vahvistanut meitä kaikkia, sekä yksilöinä että perheenä.
Jos vastaavia työprojekteja tulee ( ja tuleehan niitä!! ), menen varmasti mukaan.
Sadepäiviä on ollut ja pukeutuminen on sen mukaista.
Olen iloinen, että olen ikäänkuin palannut juurilleni, aikaan ennen lapsia, jolloin otin minkä vaan tarjotun työn jonka halusin. Silloin ei tarvinut ajatella kotia tai lastenhoitoa, vaan sitä että viihdyin duuni porukassa. Nyt palapelissä on toki monta lisäpalaa, mutta koska niistä selkeästi selvitään, aion jatkossakin vastata kyllä vastaaviin projekteihin. Työ on minulle tärkeä osa elämää, samoin kuin perhe.
Hymyilyttää.
Aurinko hellii ja sen kyllä huomaa.
Kiitos Farmi, Susanna ja kaikki ihanat työkaverit! Vielä jatketaan hetki kuvauksia ja sitten alkaa taas se tavallisempi arki Helsingissä ja Espoossa, kotona ja töissä.
Lue myös tämä: