Aikuisenakin voi löytää uuden harrastuksen!

Rakastan kaikkea käsillä tekemistä!  Työni on sitä toki päivittäin, mutta välillä on ihanaa saada kokeilla jotain mitä ei ole koskaan tehnyt. Pari vuotta sitten kävin keramiikka kurssilla ja nyt testasin maalausta. Tuntuu että kaipaan jotain ihan omaa harrastusta, joka on luovaa, mutta mihin ei ole kohdistunut mitään paineita.  Että saa vaan tehdä ja sitten katsotaan mitä tulee!

Ilmoittauduin mukaan Mielitilan maalauskurssille, ja voi että, sekosin heti onnesta. Tunnen Krista Launosen jo työni puolesta pidemmälta ajalta ja olemme myös ystävystyneet vuosien varrella. Olen monta kertaa miettinyt että voisin mennä juuri Kristan kurssille, mutta jostain syystä kurssit ovat aina menneet ohi ja työt etusijalle.

Vihdoinkin tälle löytyi aika ja hetki! Jännitti ensin osaanko mitään, mutta sitten Kristan sanat osuivat ja upposivat. Kukaan ei osaa kiinan kieltäkään ensimmäisen tunnin jälkeen, maalaaminen on siitä mahtavaa, että lopputuloksesta voi tykätä tai ei, koska kauneus on katsojan silmässä. Mikään ei ole oikein tai väärin. Voi vaan tehdä ja saada siitä hyvän mielen itselle. Pitää opetella kehumaan itseään, eikä etsiä virheitä. Nämä sanat auttoivat todella. Annoin mennä ja unohdin paineet.

Elämäni ensimmäinen taulu näyttää tältä. Mitään ohjeita ei saatu tai annettu, sai maalata mitä halusi. En alkanut suunnitella mitä tekisin, vaan kävelin vaan maalipurkkien luokse ja valitsin värit, jotka olivat kirkkaita ja vahvoja. Hain jatkuvasti valkoista väriä ja tein erilaisia sävyjä, ihan kuin meikeistä tai hiusväreistä olisin sekoitellut. Olin ihan omissa maailmoissa ja tosi hyvällä fiiliksellä.

Kun lähdin kurssilta, tuntui kun olisin hengittänyt uutta ilmaa. Seuraavana päivänä menin ostamaan arkyylivärejä ja maalauspohjia kotiin. En ostanut yhtään sivellintä, ainostaan lastoja, sieniä yms. välineitä. Jo kurssilla tajusin, että kammoni maalaamiseen olikin ollut siveltimen käyttö, koska se on työvälineeni arjessa ja siihen kasautui heti paineita.  Olikin ihan mahtavaa tajuta että maalata voi muutenkin kuin siveltimiä apuna käyttäen.

Kotona olen nyt maalannut kaksi kertaa. Aloitin yksin ja jotenkin jännitti taas aloittaa. Mutta sitten sain seurakseni lapset ja kun me kaikki puuhasimme, olikin taas tosi kivaa ja luovaa, ilman mitään paineita.

Lasten aitous tarttuu ja se on IHANAA.

Lapset saivat käyttää samoja maaleja kun mamma ja olivat siitä niin tulessa. Monte halusi laittaa ”maalaushanskat” päälle. Heh. Sea alkoi heti tehdä ”taidetta”. Miten ihanaa!!

Minäkin rentouduin.

Oletteko aloittaneet uutta harrastusta aikuisena tai onko teillä haaveita, jotain mitä olette aina halunneet kokeilla?