Hae
Riia Koivisto

Carolina Grunérin maalauskurssilla

Olin lauantaina taas maalauskurssilla, ja vitsit millaisen taiteilijan opissa!! Ihana, kaunis ja niin valloittava Carolina Grunér järjesti maalauskurssin ja kerrankin tajusin ilmoittautua ajoissa ja pääsin mukaan kurssille. Meitä oli yhteensä 6 oppilasta, ja oikeastaan me vaan maalasimme, juttelimme ja joimme teetä.

Ihana energia, valo ja hyvä olo välittyivät kaikista. Meillä jokaisella oli varmasti omat ja ihan erilaiset syymme, miksi olimme menneet juuri Carolinan kurssille. Minä olen vasta innostunut maalaamisesta ja se oli minun syyni osallistua kurssille. Ihan siis vaan puhtaasta maalaamisen innosta ja halusta mennä sellaisen taiteilijan luokse, josta tunsin välittyvän lisää hyvää fiilistä.

Jostain syystä minua aina ensin vähän jännittää, ennen kun tartun värituubeihin ja välineisiin. Minulle suurin oivallus on ollut, ettei maalatessa tarvitse käyttää siveltimiä. Siveltimet ovat minun työvälineeni omassa ammatissani, jossa olen mielestäni oikein hyvä. Kuitenkin siveltimet saavat taiteilussa minulle aikaan valtavan suoristuspaineen, tunteen että minun pitäisi heti osata maalata tai piirtää tosi hienosti.

Siksi olenkin käyttänyt maalatessani vain palettiveitsiä, isoja suteja, sormia tai mitä vaan muuta, mutta en perinteisiä siveltimiä. Se on jotenkin äärimmäisen vapauttavaa.

Maalaamisessa jännää ja parasta on, että tuntuu, että en voi itse vaikuttaa siihen mitä värejä valitsen. Ihan kuin värit tulisivat vaan itse valituksi.

Jos ajattelen mistä väreistä tykkään eniten, voisin kuvitella maalaavani sinisillä tai vihreän vivahteilla. Kirkas pinkki, vaaleanpunainen ja neonvärit huutavat minulle. Samoin kultaa ja pronssi.

Miten jännää.

Olen tästä uudesta harrastuksestani niin onnellinen. Koti pursuaa jo erilaisia akryylivärituubeja, canvas tauluja ja välineitä. Mietin usein päivisin töissä, että jos vaan ehtisin, niin haluaisin kaivaa maalaustarvikkeet esille, ja antaa vaan mennä. Mutta päivät ovat olleet työntäyteisiä ja illalla on niin pimeää etten enää näe värejä tarpeeksi hyvin.

Aion kyllä ottaa tälle harrastukselle aikaa, aivan varmasti.

Tämä korona vuosi on ollut ihmeellinen. Aivan valtavasti tavallaan aikaa, perheelle, lapsille, jopa itselle.

Ehkä ilman tätä erikoista elämäntilannetta, en välttämättä olisi tässä, puhumassa uudesta harrastuksestani. Olisko minulla koskaan ollut aikaa lähteä näille ihanille ja luoville kursseille, vaikka jo pitkään olen tuntenut palavaa halua kokeilla maalaamista? Jotain hyvää siis tässäkin ajassa.

Kiitos jälleen inspiraatiosta kaikki kanssa kursseilijat, ihana Carolina ja ystäväni Marie. Olen enemmän kuin kiitollinen. Ja tähän iso sydän.

 

Hiusnaamion aika on nyt!

Hiusnaamion aika on nyt!

Nyt jos koskaan on aika hoitaa hiuksia! Hiusnaamion aika on nyt! Syksyllä, talvea odotellessa kutrit kaipaavat lisää kosteutta, latvat hapsottavat ja tukka sähköistyy helposti hatun alla.

Ihana Ida Warg Repair Hair Mask on 100% vegaaninen ja sen koostumus on täydellisen kermainen. Tuote sopii kaikille hiuslaaduille, se kosteuttaa ja rakennepaikkaa, eikä tee tukasta raskaan tuntuista. Sen tuoksu on huumaava, ah. Mutta tuoksussa parasta on, että se ei jää hiuksiin pitkäksi aikaa, vaan jättää ihanan vain pehmeän tunteen ja pienen tuoksun kutreihin.

Kampaajana suosittelen hiusnaamiota käytettäväksi noin kerran viikossa. Itse teen naamion aina saunan yhteydessä viikonloppuna, kun on enemmän aikaa läträtä suihkussa. Sunnuntai menee minulla muutenkin täysin laittamattomalla lookilla, joten edellisenä iltana naamioidut hiukset saavat lepäillä rauhassa ilman mitään muotoilutuotteita. Vaalennetut kutrini kaipaavat todellakin tätä extra hoitoa kerran viikossa.

Annostele hoitonaamiota aina vain tarvittava määrä, mieluummin liian vähän kuin liian paljon. Liikaa shampoota tai ihan tavallistakin hoitoainetta latistaa turhaan tukkaa. Voit myös laittaa naamion vain latvoihin, jos ne ovat hiuksissasi se kohta, joka kaipaavat eniten hoitoa.

 

Käytätkö naamiota hiuksiin säännöllisesti vai vaan silloin kun hiuksesi janoavat erityistä hoitoa?

 

Kirkastusta blondeille hiuksille