2021 -millainen vuosi olit mulle?

Alkuvuonna tuntui, että työt katosi kokonaan. Korona otti yliotteen ja pienyrittäjän kalenteri tyhjeni. Pari kuukautta oli hiljaista työrintamalla, ja sitten kun vihdoin alkoi töitä taas sadella, sairastui meidän Monte koronaan.

Kalenteri oli siis taas tyhjennettävä pariksi viikoksi, annettava työt eteenpäin ja jäätävä kotiin karanteeniin. Onneksi Monten kipeys oli melko iisi, emmekä kukaan muu sairastuneet. Pääsimme tuossa kohtaa kyllä melko helpolla, onneksi.

Vaivuin silti hetkeksi epätoivoon, tuntui etten kestä koko koronaa, mutta sitten pääsin taas jaloilleni. Onneksi olen positiivinen ihminen, ja päätin että elämä kantaa. 

Perhe, omat elämän ja arjen rutiinit ja luonto ovat antaneet voimaa tänä vuonna aivan valtavasti!

Korona-aikana lapset ovat keksineet meidän perheelle sopivia rutiineja, kuten perjantain saunaillan, herkku lautasen, kiuas makkaran ja yhteisen tv-illan. Nämä ovat olleet ihania yhteisiä iloja meille kaikille! Viikonlopun hitaat aamupala hetket ovat olleet myös yksi vuoden parhaista päätöksistä.

Oma piha, kukat ja kasvit ympärillä tuovat iloa jatkuvasti. Jaksan ihmetellä luonnon värejä yhä uudelleen ja uudelleen. Saan valtavasti inspiraatiota luonnosta myös työhöni.

Istutimme Sean kanssa valtavat määrät tulppaanien sipuleita maahan loppuvuodesta ja keväällä saimme ihastella huikeita kukkia!

Olen tosi onnellinen, että lapsemme saavat kokea luonnon ihmeet näin konkreettisesti. Siksi elämä omakotitalossa on ollut yksi tämänkin vuoden parhaita asioita.

Alkuvuosi tuntui normaalia hiljaisemmalta työrintamalla ja loppuvuosi olikin sitten yhtä lentoa töissä.

Olen saanut mahdollisuuden tehdä mielettömiä duuneja, ja saanut haastaa itseäni moneen. Vaikka työvuosia meikkaajana on kertynyt paljon, on jokainen työ ja jokainen kuvaus silti aina ainutlaatuinen.

Elokuussa lähdin Farmi -ohjelman kuvauksiin ja olin lähes viisi viikkoa pois kotoa.

Oli ihanaa ja kamalaa. Ikävä kotiin oli kova, mutta työ oli antoisa ja sain valtavasti uusia ystäviä ja työkavereita,. Nautin erilaisesta elämäntilanteesta, luonnosta, eläimistä ja ihan kaikesta Farmilla.

Farmi -aika oli yksi vuoden kohokohdista ja työskentely Susannan kanssa super kivaa. Sain kämppiksestäni Jeminasta hyvän ystävän. Aikuisiällä uusien ystävien saaminen tuntuu jotenkin super merkitykselliseltä.

Svante sai alkuvuodesta puhelinsoiton, jossa kerrottiin että hänet on valittu Jussi -ehdokkaaksi äänisuunnittelusta Ensilumi -elokuvassa.

Se oli niin Svantelle kuin meidän koko perheelle yksi vuoden hienoimmista tunnustuksista. Vaikka palkintoa ei tullut, oli jo ehdokkuus aivan mieletön juttu. Juhlimme yhdessä ja tuo ilta oli yksi vuoden parhaimmista.

Perheen yhteiset pienet retket ja minilomat ovat olleet myös vuoden kohokohtia. Lapset ovat kasvaneet valtavasti ja heidän kanssaan on jo ihan erilaista lähteä liikenteeseen.

Sea aloitti koulun, Monte on yhtäkkiä jo aika iso poika. Perheen merkitys on tänäkin vuonna elämässä yksi tärkeimpiä asioita.

Tapaninpäivänä meille tuli 10 vuotta täyteen ensitapaamisesta Svanten kanssa. Aika on mennyt kuin siivillä ja paljon on tapahtunut.

Ollaan saatu matkustaa yhdessä ja erikseen. Vietetty aikaa kahdestaan ja ystävien kanssa. Saatu kaksi ihanaa lasta ja muutettu omakotitaloon. Rakastettu silloin ja nyt. Olen onnellinen meistä kahdesta ja pidän meidän parisuhdetta tämänkin vuoden merkityksellisimpänä juttuna.

Loppuvuoden parhain päätös oli lähteä extempore minilomalle ystävien mökille.

Marko, Annakaisa ja Osku ovat olleet ystäviäni reilusti yli kymmenen vuotta. Heidän kanssaan mennään jutuissa aina sinne syvään päähän. Ei ole asiaa josta emme pystyisi puhumaan, ja pidän sitä äärimmäisen tärkeänä asiana ystävyydessä. Naurua ja iloa ei myöskään menostamme puutu! Tällä jengillä lähtisin vaikka kuuhun!

Kaiken kaikkiaan vuosi 2021 oli täynnä monenlaisia haasteita, onnen ja ilon hetkiä, epätoivoa koronan suhteen, ihania töitä, yhteistä aikaa perheen ja ystävien kanssa.

Tulevalta vuodelta toivon eniten terveyttä ja rakkautta. Toivon että elämä pysyisi samoissa uomissa kuin nytkin. Ja että korona alkaisi helpottaa.  Kaipaan haasteita töihini ja uskon ja toivon että niitä saan. On ihanaa nähdä lastemme kasvavan ja kehittyvän joka päivä.

Tervetuloa vuosi 2022, ole hyvä meille kaikille!

Lue myös nämä:

Karanteenin puoliväli, terkkuja täältä!

Täydellinen kesäpäivä

Minulle vuoden vaihtuminen on ollut aina jotenkin todella merkittävä juttu. Olen etukäteen ajatellut jo, millaisia toiveita minulla olisi tulevaan vuoteen liittyen, ja millaisen vuoden jätän taakseni. Tämä on ollut aina minulle ehkä sellainen oman elämäni katsaus, vaikka pyrinkin kaikin mahdollisin tavoin elämään hetkessä.  Mottoni on aina ollut ” elämä on nyt ”.  Haluan todellakin elää nyt, enkä sitku.

Vuosi 2020 oli kieltämättä erikoinen. En oikein edes osaa sanoittaa sitä mitä siitä ajattelen. Alkuvuosi oli varmasti ihan ”normaali”, mutta kun katselin valokuvia, tajusin että en oikeastaan muista siitä juuri mitään.

Viimeinen kuva töistä, 11.3.2020 eli ennen kun korona iski ja maailma meni kiinni.

Maaliskuussa menetin tärkeän ystävän. En ole oikein vieläkään tajunnut että hän on kuollut, koska hautajaisiin ei koronan vuoksi päässyt. Se on tässä vuodessa yksi suurimmista suruista, jonka kanssa on edelleen vaikea elää.

Tämä kuva on otettu 13.3 kun olin edellisenä iltana saanut suru-uutisen. 

Töiden puolesta kaikki meni lopulta hyvin, vaikka maaliskuussa koronan saapuessa elämäämme, kaikki pysähtyikin hetkeksi. Päätin kuitenkin kääntää vaikean tilanteen voitoksi, ja aloin kotiin kuljettamaan asiakkailleni kukkia. Se meni hyvin. Olin myös mukana meikkaajana ja kampaajana maaliskuusta elokuuhun Olet mitä syöt -tv sarjan kuvauksissa, joten siltäkin osin kaikki oli ok. Svantella meni työt myös jotenkin nappiin, eikä mitään töitä jouduttu perumaan kokonaan koronan takia. Koemme olevamme erityisen onnekkaita, että meillä meni niinkin hienosti työt tuona vaativana aikana.

Auton takakontti oli täynnä kukkalähetyksiä. Ihmiset tilasivat kukkia ystävilleen ja sukulaisilleen. En ole koskaan ennen vieraillut niin monissa vanhainkodeissa kun korona-aikana.

Ihana Pippa ja minä OMS kuvauksissa.

Nyt kun katselen valokuvia, huomaan että ollaan tehty kaikkea ihanaa lasten kanssa. Käyty metsäretkillä, leivottu, maalattu, puuhattu pihassa, syöty ihania aamiaisia. Onneksi on kuvia, sillä oikeasti, tässä vuodessa on ollut tosi paljon hyvää!

 Lähimetsässä retkeiltiin ahkerasti. Meillä oli aina eväät mukana ja se oli lasten mielestä tietysti retkien kohokohta. Maalattiin kiviä, purkkeja ja ties mitä. Leivottiin ihan älyttömästi. Aamupalat nautittiin yhdessä ja yritettiin olla dagis rytmissä parhaamme mukaan.

Kesällä Svantella oli leffakuvaukset ja minä olin huikeat kaksi viikkoa lomalla lasten kanssa, yksin. Kotona tietysti oltiin. Ostettiin pihalle iso uima-allas lapsille ja hengailtiin omassa pihassa. Monta kertaa kiitin, että muutettiin pari vuotta sitten Espooseen. Helsingin keskustassa olisi ollut vaikeampaa keksiä lapsille tekemistä, asuimme siis ennen tänne muuttoa Lönnrotinkadulla.  Yllättävän kivuttomasti meni kesä, vaikka alkuvuodesta olinkin haaveillut lomamatkasta jonnekin ulkomaille..

Meidän pihan paras paikka on tämä. Riippumattoja oli tänä kesänä 3, hyvin mahduttiin lepäilemään koko jengi.Kesässä parasta oli uima-allas omalla pihalla.

Kesällä järjestimme ison kaveri piknikin, ja hetken elämä tuntui melkein normaalilta. Tuo oli ehdottomasti kesän kohokohta, oli niin ihanaa tavata ystäviä. Ulkona oleminen tuntui silloin sallitulta, ja kai se olikin. Juhannuksena kutsuimme kaksi ystäväpariskuntaa meille grillaamaan, ja sekin oli kesässä aivan parasta.

Ihanin piknik ikinä!Rakkaat Tiiu ja Annakaisa juhannuksena meidän pihassa.

Syksy tuntui jo ”melko normaalilta” koronan kanssa, koska lapset menivät takaisin dagikseen. Töitä oli kivasti, tai siis oikeastaan mulla oli todella kiireinen loppuvuosi.

Eniten tästä vuodesta tulee mieleen ikävä. Valtava ikävä ystäviä ja omia vanhempiani, sekä muuta lähipiiriä ja perhettä. Ikävä juhlia. Naurua ja kaikkea hauskaa. Spontaaneja pieniä hetkiä ystävien kanssa. Ulkona syömistä. Minilomia rakkaani kanssa. Festareita. Keikkoja. Livemusaa. Tapahtumia. Halauksia. Läheisyyttä. Ihmisiä.

Annakaisa ja minä. Ihana ystäväni.Päästiin yhtenä iltana kesällä ystävien pihalle grillaamaan, siis me kaksi. Oli niin ihanaa!Mun huippu ystävä Marko. Valtava ikävä nytkin!Timo. Onneksi ollaan nähty nyt syksylläkin, maskit päällä oot käynyt moikkaamassa mua liikkeessä. Kyllä on ikävä yhteisiä hetkiä, naurua ja hyviä juttuja!

Tulevaan vuoteen en oikein osaa toivoa mitään muuta kuin terveyttä. Toivon että saamme vielä joskus ensi vuonna elää jotenkin normaalisti. Matkustuksesta en vielä haaveile, mutta juhlista kyllä! Rakastan järjestää juhlia, illanistujaisia ja mitä vaan ystävien kanssa järjestettyjä tapahtumia. Olisi ihanaa ettei lapsille tarvitsisi puhua turvaväleistä tai koronatesteistä joka kerta kun joku aivastaa tai nenä vuotaa. Mutta tiedostan kyllä, että kyllä tässä vielä tovi vierähtää.

Toivon että vuodesta 2021 tulee yllätyksellinen! Toivon että se tuo tullessaan enemmän hyvää kuin huonoa. En odota juuri mitään, annan tulevan yllättää.

Tämä kuva on otettu Sean 6v syntäripäivänä kesällä. Juhlittiin omassa pihassa, aikataulutetusti turvaväleillä ja pienissä ryhmissä.

Mitä sinä toivot tulevalta vuodelta? Teetkö uuden vuoden lupauksia, vai elätkö ja odotat mitä tuleman pitää?