Moikka, mitä teille kuuluu?

Mulla on tiukat 3 viikkoa takana lasten kanssa, kun miehelläni on ollut iso duuniprojekti loppusuoralla ja vetovastuu lapsista on ollut minulla. Meillä lapset palaa takaisin dagikseen vasta nyt maanantaina, sillä poikani kuuluu riskiryhmään ja lasten päiväkodin yhteydessä on ala-aste. Tuntui liian suurelle riskille aloittaa päiväkoti silloin kun koulut alkoivat taas, ja päätimme odotella kesäkuun alkuun asti.

Tämä 3kk korona kotoilu lasten kanssa on ollut erityistä. Ihanaa ja kamalaa. Alku oli kuin kuherruskuukausi perheen kanssa. Kävimme paljon retkillä, leivoimme ja leikimme. Meillä oli joka päivä ”kotidagis”. Siivosin kaappeja ja sisustin uudelleen. Sitten tuli romahdus; pojalle kamala uhmaikä, tytölle ikävä kavereita, meille halu palata pian takaisin töihin. Ikävä perhettä ja ystäviä. Huoli loppuuko tämä koskaan. Loppuaika onkin ollut sitten jonkinlaista selviytymistä, oikein mistään ei ole enää saanut kiinni. Kalenteri on hollilla koko ajan, työpuhelut tekivät iloiseksi, mutta lapset ovat pyörineet jaloissa tylsistyneenä ja koko ajan jotain extraa odottaen.. onneksi kesä tuli!

Olen aina nauttinut keväästä, mutta tänä vuonna kesä tuntuu paremmalle kuin koskaan. On ihana olla pihassa, avata aamulla ovi ja päästää lapset ”irti”, kesälaitumelle omaan pihaan. Juoda kahvia ulkona ja laittaa kukkia pihalle. Mutta tämä riittäisi nyt vaikka viikonloppuisin, voisiko tämä korona aika ihan oikeasti olla jo lusittu? Miljoona kysymystä pyörii mielessä ja se miten elämä tästä taas jatkuu.

Nyt kun koittaa maanantai, minulla alkaa arki. Ihan täysillä, Kalenteri pursuaa töitä ( IHANAA!! ) ja aikataulut täyttävät elämän. Lapset palaavat dagikseen ja miehellä alkaa kohta pitkän leffan kuvaukset. Arki pitää saada taas rullaamaan ja aamuisin laittaa herätyskello soimaan. Olen miettinyt, että osaanko enää aikatauluttaa, ehdinkö aamulla meikata ja laittaa itseni, saanko lapset ajoissa liikenteeseen ja milloin oikein ehdin laittaa ruokaa?

Tällaista täällä pohdiskelen, fiilis on korkealla töihin paluusta, mutta silti jossain siintää vielä pieni pelko läheisten ja tietysti myös oman perheen terveydestä.

Muuttuuko teillä elämä ensi viikolla vai jatkuuko kaikki kuten tähänkin asti? Milloin pidätte kesälomaa vai pidättekö? Kertokaa, olisi ihana vaihtaa kuulumisia kanssanne!

Aurinkoista sunnuntaita kaikille,

Pus Riia

Tuote saatu

Escadan kesätuoksuista tulee mieleeni nuoruusvuodet äitini kemikaliossa. Olin siellä töissä 14-vuotiaasta saakka aina siihen asti kun pääsin ylioppilaaksi, ja se on ollut yksi ihanimpia työpaikkoja kautta aikojen. Sitten kun valmistui maskeeraajaksi, järjestimme usein meikkipäiviä äitini liikkeessä. Oi niitä aikoja..

Rakastin kosmetiikkaa jo silloin. Kauniita purkkeja, ihania tuoksuja, pehmeitä siveltimiä. Nautin asiakaspalvelusta ja siitä että löysin asiakkaalle oikean, juuri hänen etsimänsä tuotteen. Tuo tunne ei ole kadonnut minnekään, olen edelleen asiakaspalvelija henkeen ja vereen.

Escada on jo 90-luvulta saakka lanseerannut Limited Edition kesätuoksun, jota tuoksufanit odottavat joka vuosi, ja sitten ihastuessaan hamstraavat varastoon vuoden varalle. Vieläkin jotkut muistelevat jotain tiettyä kesätuoksua ja kaipaavat sitä.

Tuoksumuisti on ihmeellinen. Muistan monet asiat tuoksujen perusteella. Lomamatkat, kesän tuulen, vasta-ajetun nurmikon, edesmenneen ystäväni tuoksun, vastasyntyneen vauvan makean tuoksun. Pääsen palaamaan näihin paikkoihin ja tuoksuihin ajatuksissani niin helposti.

Flor del Sol johdattaa meidät lomamatkalle Meksikoon, nauttimaan ystävien kanssa naurusta, rannasta ja kuumasta auringosta. Tämä kirpeän makea tuoksu tuo mieleen ihanat drinkit, villin kesäillan ja musiikin sykkeen.

Tuoksussa on mukana mm. naisellista daaliaa sekä aistikasta santelipuuta. Se on ihanan kepeä, mutta silti todella intensiivinen.

Vaikka olen hyvin uskollinen omille tuoksuilleni ( joita on tällä hetkellä kaksi ), aion käyttää tämän pullollisen Escadaa aivan varmasti.  Haluan jättää tuoksu muiston ja  jäljen tähän erikoiseen ajanjaksoon,  juuri tähän vuoteen ja tulevaan kesään. Tuoksun joka vie minut ajatuksissani maailmalle, vaikka olen tässä kotona, kaikessa rauhassa perheeni, omien rakkaiden parissa.