Valtava ikävä ihmisiä! Pahuksen korona!

Mitä teille kuuluu? Teettekö töitä kotitoimistoilla ja minkä verran kohtaatte ihmisiä?

Minä tapaan ihmisiä töissäni, mikä on mahtavaa. Menen töihin joko FABiin tai kuvauspaikoille, eli pääsen vaihtamaan maisemaa kotoa muualle, koronasta huolimatta. Käytän maskia, pesen käsiä ja teen kaikkeni että välttyisin tartunnalta.

Mutta kaipaan niin valtavasti ihmisiä. Rakkaita ystäviäni. Spontaaneja kahvitreffejä, ulkona syömistä, toki myös juhlia ja kaikkea iloa elämässä. Kaipaan vanhempiani ja muita sukulaisia.

Tekemisistä eniten kiinnostaa livekeikat, musiikki, festarit, museot ja leffat. Olisi ihana mennä uimahalliin!

Mutta jaksan vielä tätä erikoista aikaa, koska on pakko. Haluan jaksaa ja uskoa normaaliin aikaan, joka varmasti vielä joku päivä koittaa.

Nautin elämästä perheen kanssa, mutta huomaan että lapsetkin tuntuvat kaipaavan muitakin ihmisiä ympärilleen. Pieni irtiotto arjesta olisi niin paikallaan.

Mutta nyt on hyvää aikaa tehdä suunnitelmia. Puuhailla keittiöremonttia, punnita tulevia matkakohteita, harkita omaa kuluttamista.

Miettiä mitä ja keitä kaipaan. Kenen kanssa pidän yhteyttä ja kenen en. Jotenkin sitä havahtuu tajuamaan että se oma lähipiiri onkin aika pieni, mutta tiivis. Olen enemmän kuin onnellinen ystävistäni, tiedän heidän tuntevan samoin.

Kun korona on joskus ohi, aion järjestää jättimäiset juhlat. Aion halailla kaikki ihania ihmisiä ja mennä keikoille. Sitä ennen haaveilen, otan rennosti ja yritän elää tässä hetkessä.

Millaisia ajatuksia tämän hetkinen elämäntilanne sinussa herättää?