Vien aamuisin lapset dagikseen ja eskariin noin kahdeksan aikaan, silloin on vielä pimeää. Kun haen lapset hoidosta noin puoli viiden aikoihin, on pilkkopimeää taas.

Juuri nyt ulkona on niin mustaa, että tummiin pukeutuneet jalankulkijat jäävät täysin pimentoon. Autoilijana koen usein kauhunhetkiä, kun jostain kulman takaa joku ilmestyykin auton eteen.

Kävin ostamassa koko perhelle heijastimia, kivannäköisiä joista jokainen sai valita omansa eri takkeihin. Lapset käyttävät pimeällä myös heijastinliivejä. Haluan todellakin että meidät nähdään ja huomataan.

Pieni pyyntö, laittakaa heijastimet takkeihin ja/tai housuihin. Eläimille, lapsille, aikuisille, kaikille!

Ei olla koko vuoden aikana tehty kahdestaan mitään mieheni kanssa. Koska korona. Muisteltiin että helmikuussa olimme yhdessä Svanten kaverin häissä.  Se on ollut vuoden ainoa kerta, kun ollaan oltu kahdestaan ulkona, silloinkin tulimme yöksi kotiin. Kuukausi sitten kävimme Ensilumi -leffan kutsuvierastilaisuudessa, mutta minä lähdin leffan jälkeen heti kotiin, kun Svante jäi työryhmän kanssa kippistämään upeaa työtä. Silloin ei saatu lastenhoitoa järjestymään pidempään kuin pariksi tunniksi.

Päätin tehdä yllätyksen miehelleni. Ilmoitin torstaina, että perjantaina tulen hakemaan hänet kotoa klo 14, joten työt pitäisi olla tehty siihen mennessä. Lapset paljasti papalle, että famo ja fafa ovat tulossa meille perjantaina, joten pieni salaisuuden verho tulikin vähän vahingossa avattua jo siinä.. Perus.

Torstai iltapäivällä famo laittoi viestin, etteivät uskalla sittenkään koronan takia tulla hoitamaan meille lapsia. Aloin kuumeisesti järjestää lapsille hoitajaa ja alkaa psyykkaamaan lapsia, että hoitaja olisikin joku muu.. Mikä onni, että meidän ihana lastehoitaja Iris olikin vapaana, ja saimme hänet meille yöksi! Ensimmäinen kerta lapsille, että joku muu kuin mummi tai famo oli nukuttamassa heitä, joten voitte arvata jännityksen määrän ( siis lapsilla, ei meillä 😉 ).

Pääsimme siis sittenkin minilomalle!! Jihuu!

Ajelimme Espoosta kohti Helsinkiä, ja vasta kun saavuimme Hotelli Havenin eteen, kerroin Svantelle, että tänne me jäämme. Yllätys onnistui!

Saimme maailman ihanimman huoneen 8. kerroksesta, jossa näkymä merelle oli huikea. Lepäilimme hetken, ja lähdimme drinkeille Runariin. Sieltä matka jatkui syömään, meidän ”omaan paikkaan” Kosmokseen, jonka Svante sitten jo arvasikin. Olin kutsunut ystäväpariskuntamme mukaan, tämänkin yllätyksenä, ja salaisuus säilyi loppuun saakka. Miten mahtavaa!

Kosmos on meidän yhteinen paikka, jonne menemme aina kun on syytä juhlia. Ravintolaa ei siis tarvinut kahta kertaa miettiä, paikkavalinta oli niin selkeä. Rakastan tuon paikan klassista tunnelmaa, ruoasta puhumattakaan.

Meillä oli ihana ilta!

Olimme ajoissa hotellilla ja nukuimme hyvät yöunet. Aamulla annoin Svanten nukkua pitkään ja kävin kylvyssä ja fiilistelin ihanaa maisemaa ja auringonpaistetta.

Kaiken kruunasi ihana aamupala. Miten mahtavaa voikin olla, kun saa kahdestaan jutella, juoda kahvia ja nauttia jonkun toisen tekemää aamiaista? Kaikki joilla on lapsia, ehkä tietävät tämän tunteen.

Miniloma todellakin kannatti!

Aivan mahtava fiilis, yhteinen aika teki meille niin hyvää ja kotiinkin jo kaivattiin. Kaikki oli mennyt hienosti lasten kanssa, ja viikonloppu jatkui vielä.

Näitä lisää!