Elämäni ensimmäinen focaccia

Tämä korona aika on muovannut meistä monista todellisia leipureita.  Facebookkia tai istagramia katsellessa, tuntuu että jokainen on alkanut leipoa ja tehdä tuoreita sämpylöitä aamuksi sekä testailla uusia reseptejä. Se on kyllä aika ihanaa, vaikka muuten tämä kotona oleminen jo vähän kyllästyttääkin.

Meillä leivonta on nyt muodostunut viikonlopun puuhaksi.

Teen aina viikonloppuna aamupalalle lapsille jotain ekstraa; lettuja, pannukakkuja, sämpylöitä tai leipää. Itsehän en hiilareilta juurikaan syö, mutta nautin valtavasti siitä jos lapsille maistuu joku itsetehty leivonnainen.

Löysin tämän focaccia ohjeen etsimällä netistä reseptejä, ja päädyin Annin Uunissa blogiin. Mielestäni tämä ohje oli kaikkein yksinkertaisin ja tosi helpon tuntuinen, joten päätin aloittaa sillä.

Ja tämä on kyllä helppo! En ollut varmaan koskaan vaivannut taikinaa käsin kymmentä minuuttia, mutta sekin osoittautui varsin terapeuttiseksi puuhaksi.  Leipä oli ihanaa ja sopivan suolaista, maistoin pienen palan tietysti itsekin, jotta tiesin mitä tulikaan tehtyä.

• 3,5 dl vettä
• noin 30 g hiivaa
• 7 dl vehnäjauhoja
• 2 tl merisuolaa
• 0.5 dl laadukasta oliiviöljyä (+ lisää vuoan voiteluun)
• rosmariinia
• sormisuolaa

Liota ensin hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää 2 dl jauhoista ja sekoita. Lisää tämän jälkeen suola.  Laita sitten loput jauhoista kulhoon ja sekoita rauhallisesti, lorauta taikinaan lopuksi öljy. Vaivaa taikinaa 10 minuuttia käsin tai koneella jos sellainen löytyy. Peitä kulho liinalla ja kohota ainakin puoli tuntia ( laitan taikinat meillä kohoamaan aina mikroon, koska se on vedoton paikka jossa taikina saa kohota ihan rauhassa, ja siis ei mikroa päälle! ). Taputtele taikina oliiviöljyllä voideltuun vuokaan, voitele pinta myös öljyllä ja kohota vielä 20 minuuttia. Painele sitten sormella koloja taikinaan ja laita niihin sormisuolaa ja/tai rosmariinia. Paista leipää uunissa 225 C 20-25 minuuttia.

Nauti!