Minulle vuoden vaihtuminen on ollut aina jotenkin todella merkittävä juttu. Olen etukäteen ajatellut jo, millaisia toiveita minulla olisi tulevaan vuoteen liittyen, ja millaisen vuoden jätän taakseni. Tämä on ollut aina minulle ehkä sellainen oman elämäni katsaus, vaikka pyrinkin kaikin mahdollisin tavoin elämään hetkessä.  Mottoni on aina ollut ” elämä on nyt ”.  Haluan todellakin elää nyt, enkä sitku.

Vuosi 2020 oli kieltämättä erikoinen. En oikein edes osaa sanoittaa sitä mitä siitä ajattelen. Alkuvuosi oli varmasti ihan ”normaali”, mutta kun katselin valokuvia, tajusin että en oikeastaan muista siitä juuri mitään.

Viimeinen kuva töistä, 11.3.2020 eli ennen kun korona iski ja maailma meni kiinni.

Maaliskuussa menetin tärkeän ystävän. En ole oikein vieläkään tajunnut että hän on kuollut, koska hautajaisiin ei koronan vuoksi päässyt. Se on tässä vuodessa yksi suurimmista suruista, jonka kanssa on edelleen vaikea elää.

Tämä kuva on otettu 13.3 kun olin edellisenä iltana saanut suru-uutisen. 

Töiden puolesta kaikki meni lopulta hyvin, vaikka maaliskuussa koronan saapuessa elämäämme, kaikki pysähtyikin hetkeksi. Päätin kuitenkin kääntää vaikean tilanteen voitoksi, ja aloin kotiin kuljettamaan asiakkailleni kukkia. Se meni hyvin. Olin myös mukana meikkaajana ja kampaajana maaliskuusta elokuuhun Olet mitä syöt -tv sarjan kuvauksissa, joten siltäkin osin kaikki oli ok. Svantella meni työt myös jotenkin nappiin, eikä mitään töitä jouduttu perumaan kokonaan koronan takia. Koemme olevamme erityisen onnekkaita, että meillä meni niinkin hienosti työt tuona vaativana aikana.

Auton takakontti oli täynnä kukkalähetyksiä. Ihmiset tilasivat kukkia ystävilleen ja sukulaisilleen. En ole koskaan ennen vieraillut niin monissa vanhainkodeissa kun korona-aikana.

Ihana Pippa ja minä OMS kuvauksissa.

Nyt kun katselen valokuvia, huomaan että ollaan tehty kaikkea ihanaa lasten kanssa. Käyty metsäretkillä, leivottu, maalattu, puuhattu pihassa, syöty ihania aamiaisia. Onneksi on kuvia, sillä oikeasti, tässä vuodessa on ollut tosi paljon hyvää!

 Lähimetsässä retkeiltiin ahkerasti. Meillä oli aina eväät mukana ja se oli lasten mielestä tietysti retkien kohokohta. Maalattiin kiviä, purkkeja ja ties mitä. Leivottiin ihan älyttömästi. Aamupalat nautittiin yhdessä ja yritettiin olla dagis rytmissä parhaamme mukaan.

Kesällä Svantella oli leffakuvaukset ja minä olin huikeat kaksi viikkoa lomalla lasten kanssa, yksin. Kotona tietysti oltiin. Ostettiin pihalle iso uima-allas lapsille ja hengailtiin omassa pihassa. Monta kertaa kiitin, että muutettiin pari vuotta sitten Espooseen. Helsingin keskustassa olisi ollut vaikeampaa keksiä lapsille tekemistä, asuimme siis ennen tänne muuttoa Lönnrotinkadulla.  Yllättävän kivuttomasti meni kesä, vaikka alkuvuodesta olinkin haaveillut lomamatkasta jonnekin ulkomaille..

Meidän pihan paras paikka on tämä. Riippumattoja oli tänä kesänä 3, hyvin mahduttiin lepäilemään koko jengi.Kesässä parasta oli uima-allas omalla pihalla.

Kesällä järjestimme ison kaveri piknikin, ja hetken elämä tuntui melkein normaalilta. Tuo oli ehdottomasti kesän kohokohta, oli niin ihanaa tavata ystäviä. Ulkona oleminen tuntui silloin sallitulta, ja kai se olikin. Juhannuksena kutsuimme kaksi ystäväpariskuntaa meille grillaamaan, ja sekin oli kesässä aivan parasta.

Ihanin piknik ikinä!Rakkaat Tiiu ja Annakaisa juhannuksena meidän pihassa.

Syksy tuntui jo ”melko normaalilta” koronan kanssa, koska lapset menivät takaisin dagikseen. Töitä oli kivasti, tai siis oikeastaan mulla oli todella kiireinen loppuvuosi.

Eniten tästä vuodesta tulee mieleen ikävä. Valtava ikävä ystäviä ja omia vanhempiani, sekä muuta lähipiiriä ja perhettä. Ikävä juhlia. Naurua ja kaikkea hauskaa. Spontaaneja pieniä hetkiä ystävien kanssa. Ulkona syömistä. Minilomia rakkaani kanssa. Festareita. Keikkoja. Livemusaa. Tapahtumia. Halauksia. Läheisyyttä. Ihmisiä.

Annakaisa ja minä. Ihana ystäväni.Päästiin yhtenä iltana kesällä ystävien pihalle grillaamaan, siis me kaksi. Oli niin ihanaa!Mun huippu ystävä Marko. Valtava ikävä nytkin!Timo. Onneksi ollaan nähty nyt syksylläkin, maskit päällä oot käynyt moikkaamassa mua liikkeessä. Kyllä on ikävä yhteisiä hetkiä, naurua ja hyviä juttuja!

Tulevaan vuoteen en oikein osaa toivoa mitään muuta kuin terveyttä. Toivon että saamme vielä joskus ensi vuonna elää jotenkin normaalisti. Matkustuksesta en vielä haaveile, mutta juhlista kyllä! Rakastan järjestää juhlia, illanistujaisia ja mitä vaan ystävien kanssa järjestettyjä tapahtumia. Olisi ihanaa ettei lapsille tarvitsisi puhua turvaväleistä tai koronatesteistä joka kerta kun joku aivastaa tai nenä vuotaa. Mutta tiedostan kyllä, että kyllä tässä vielä tovi vierähtää.

Toivon että vuodesta 2021 tulee yllätyksellinen! Toivon että se tuo tullessaan enemmän hyvää kuin huonoa. En odota juuri mitään, annan tulevan yllättää.

Tämä kuva on otettu Sean 6v syntäripäivänä kesällä. Juhlittiin omassa pihassa, aikataulutetusti turvaväleillä ja pienissä ryhmissä.

Mitä sinä toivot tulevalta vuodelta? Teetkö uuden vuoden lupauksia, vai elätkö ja odotat mitä tuleman pitää?

Hei hei mitä kuuluu? Joko teillä on joulufiilis, lahjat ostettu ja paketoitu, ruokien suhteen suunnitelmat tehty yms?

Mulle kuuluu hyvää! On ihania töitä kalenteri pullollaan, vielä muutamia kampaamo asiakkaita ja parit kuvaukset. Ja roppakaupalla kukkatöitä! Aion keskittyä viimeiset päivät ennen joulua oikeastaan täysin kukkiin, kransseihin, koska sesonki on nyt!

Joulusuunnitelmat muuten ovat aika auki, mutta en aio ottaa mitään stressiä, koska se joulu tulee ilmankin!

Rakastan joulusesonkia töissä. On aikamoinen paine saada kaikki tilaukset tehtyä, mutta tykkään valtavasti luoda jouluista kukkatunnelmaa mun ihanien asiakkaiden toiveiden mukaisesti.

Etenkin nyt korona aikana, tuntuu tosi tärkeälle, että ihmiset tekevät kodista entistäkin ihanamman ja jouluisan paikan olla ja nauttia. Yhdessäolo sukulaisten kanssa on varmaan monessa perheessä vieläkin vähän kysymysmerkillä oleva asia, mutta toivottavasti parissa viikossa tapahtuisi jotain tälle korona hommalle.. Voi kun saisimme kukin pienellä porukalla viettää joulua rakkaiden ihmisten kanssa.

Hankin lapsille viime viikolla omat pienet joulukuuset, niihin valot ja vähän koristeita. Molemmat saivat kuuset omiin huoneisiin ja koristeet jaettiin niin, että sekä Sealla että Montella oli sama määrä palloja ja nauhoja. Lapset saivat itse koristella kuuset ja tuntuu, että tuo oli tosi kiva juttu, ainakin jotain pientä joulutunnelmaa jo.

Ison kuusen haemme vasta ensi viikonloppuna, on siinäkin taas yksi ohjelmanumero lapsille.

Kortteja ollaan askarreltu ahkerasti jo muutaman viikon ajan, piparkakkuja leivottu ja joulutorttujakin jo kerran. Vielä varmasti monet kerrat leivotaan, se on lasten mielestä parasta.

Olen itsekin innostunut askartelemaan kortteja lasten kanssa, niin kivaa puuhaa ja yhdessä tekemistä parhaasta päästä.

Jouluvalmistelut syntyvät sitten ihan viimeisten parin päivän aikana ennen aattoa. Lahjoja olen tilannut netistä, koska haluan välttää nyt kaupoissa ramppaamista. Jouluruoat tilaan kauppakassipalvelua käyttäen, olen jo varannut toimituksen valmiiksi. Käyn aina kun muistan, lisäämässä ostoskoriin ruokia, tuleepahan sitten tehtyä kunnon iso tilaus ainakin kerralla.

Kynttilöitä olen ostanut valtavat määrät ja poltan niitä joka päivä jo nyt. Minulle ihanin joulufiilis tulee juuri kynttilöiden liekkiä katsellessa. Pikkuhiljaa jouluvalmistelut sitten syntyvät, todellakin ilman sen kummempaa stressiä.

Onko teillä jouluperinteitä, joita ilman joulu ei tule? Olisi kiva kuulla!