Tuntuu että viime viikkoina on ollut valtavan kiire, mikä näinä aikoina on tietysti aivan mahtavaa, siis töiden osalta. On ollut kuvauspäiviä, kirjoitushommia, tukkatöitä, kukkia ja tietysti lasten harrastuksia ja sitä ihan tavallista lapsiperhearkea. Tänään käytiin myös katsomassa ihana elokuva Ensilumi,  jonka äänisuunnittelun on toteuttanut mieheni Svante Colerus.

Olen hyvä toimimaan paineen alla, deadlinet saavat minut entistäkin tehokkaammaksi, mutta silti nyt tuntuu että tunnit meinaavat loppua päivistä. Silti veikkaan, että olen itse aiheuttanut tämän kiireen tunteen itselleni, sillä tämä meno on kyllä melko normaalia. Meidän elämä kun on aina aikamoista aikataulujen palapeliä.

Olen saanut tehdä ihania duuneja.

Olen mm. askarrellut kivoja joulukortteja K-ruoka.fi sivuille, ollut Oriflamen pressipäivässä meikkaamassa ja tehnyt mm. siellä live stream esityksen uutuuksista ( ihan super kivaa ), meikannut ja kammannut hiusvideolla ja tehnyt ihanat kuvaukset siihen liittyen ( tulossa, stay tuned.. ), kirjoittanut juttuja, ideoinut uutta ja mitäs vielä! Toistan varmasti itseäni, mutta mähän siis rakastan mun työtä! Kiireestä ja hektisyydestä huolimatta, tämä on aivan parasta!

Pitkästä aikaa töissä kolleegani Mervi Markkasen kanssa. Olipa kivaa!!

Ihana Tiia Koivusalo kävi mulla meikissä!

Joka viikko mun elämään mahtuu myös kukkia! Vaikka kaikki tapahtumat on peruttu, eikä hotellien kukkatilauksia nyt ole, eivät kukkahommat ole kadonneet kokonaan. Olen tosi iloinen, että saan silti tehdä vakkari asiakkailleni viikkokimppuja ja aina tulee jotain kivoja tilauksia, jotta kukat kulkevat joka viikko työpäivissäni mukana.

Mitä teille kuuluu? Onko kiirettä vai rauhallista? Miten korona on vaikuttanut elämäänne, pelottaako tai jännittääkö miten elämä taas etenee? Olisi kiva kuulla ajatuksianne!

Minua jännittää korona tilanne kovasti. Toisaalta tuntuu että tämän tilanteen kanssa pitää vaan opetella elämään, mutta se että tuo virus ottaa vallan ajatuksista, puheista ihmisten kanssa ja muutenkin, se on vaan elämässä tosi iso juttu juuri nyt. Haluan olla tosi varovainen itseni, perheeni ja kaikkien puolesta. Toivon että joku päivä me vielä halaillaan ja ollaan ihan kuin ennenkin.

Huh huh, olipahan viikko! Olen tehnyt viime kuukaudet pääosin töitä kotoa käsin plus muutamat kuvaukset FABssa. Mutta tälle viikolle mahtui kahdet kansikuvaukset, 3 x tv-tuotannon kuvaukset ja 44 kpl äitienpäivän kukkakimppuja kotiintoimituksella.

Ensimmäinen kansi kuvattiin puistossa ulkona. Pääsin nauttimaan kirsikkapuiden kauneudesta ja räpsin samalla parit selfiet itsestäni. Maanantaina oli vielä aika kylmä, mutta onneksi loppuviikosta sääkin lämpeni. Oli virkistävää olla ulkokuvauksissa, meikatessa käytin kasvomaskia, mutta ulkona olin sitä ilman. Sekin tuntui jotenkin niin vapauttavalle!

Yhden ihan kokonaisen päivän ehdin viettää myös lasten kanssa. Ihanaa ja haastavaa. Lapset alkavat kaivata kavereitaan ja tuntuu että tekemistä pitää oikein keksimällä keksiä.

Onneksi oli aurinkoinen ja lämmin päivä,. Maalasimme pihalla purkkeja ja kiviä. Purkit jäi oikeastaan minun maalattaviksi, koska kiviä oli niin paljon kivempi maalata lasten mielestä. Eikö tullutkin hienoja? Nyt sitten odotellaan että maali kuivuu…. En ollut tosiaan miettinyt hommaa ihan loppuun asti..

Toiset kansikuvaukset tehtiin studiolla. Meikkasin ja kampasin ihanan Pippa Laukan. 

Pipan kanssa olen tehnyt paljon töitä, mm. 2 kautta Olet mitä syöt – ohjelmaa ja vaikka mitä muutakin hauskaa. Pipan hiukset ovat aivan käsittämättömän paksut ja upeat, ja olen aina fiiliksissä kun saan keksiä niihin kampauksia. Muutenkin naureskellaan aina, että me ollaan jotkut kauan kadoksissa olleet siskokset, kun meillä on niin paljon samoja juttuja ja ajatuksia kaikesta.

Ihana duunipäivä tämäkin!

Ja sitten ne kukat! Tein koko perjantain kukkakimppuja, jotka lähetti toimitti  kotiintoimituksella lauantaina asiakkailleni.  Tilauksia tuli valtavasti, olisi tullut enemmänkin, mutta jossain vaiheessa oli pakko sanoa, ettei aika vaan enää riitä isompaan määrään.

Kauhukseni perjantai yönä kun pakkasin viimeisiä kimppuja, huomasin että kukkakylmiöni oli muuttunut pakastimeksi ja jäädyttänyt osan kimpuista käyttökelvottomiksi. Voi itkua ja ahdistusta! Romahdin täysin, ensin lamaannuin, mutta sitten tein suunnitelman aamulle. Pakkasin kaikki paketoidut kukkakimput autooni, koska en uskaltanut jättää enää mitään kylmiöön, ajoin kotiin ja menin nukkumaan.  Neljän tunnin kuluttua herätyskello soi ja lähdin kukkatukkuun ostamaan lisää kukkia. Sitten vaan kimppuja sitomaan uudestaan ja tadaa – ehdin saada 7 kimppua valmiiksi ennen kun lähetti saapui klo 9. Ja mikä käsittämättömintä, ehdin kampaajalle, jonka olin jo ajatellut perua. Ajattelin että menen vain maksamaan käyttämättä jääneen aikani.

Pientä säätöä, järjetön stressi, mutta kaikki kimput lähtivät aivan priimoina matkaan! Koko päivän olen jo saanut iloisia viestejä kimppujen uusilta omistajilta. Ihana fiilis.

Tyvikasvuni on ollut niin jäätävä, että huh huh. Kerran  jo peruin kampaaja-aikani, koska en koronan takia vielä uskaltanut mennä. Nyt en enää kestänyt.

Olin ainoa asiakas, mikä tuntui turvalliselle. Kampaajallani oli hanskat ja maski koko ajan. Hyvä sekin. Hiukset ovat nyt ihanan vaaleat, tyvikasvu historiaa ja kutrit kiiltävät Olaplex -käsittelyn ansiosta.

Väsynyt mutta onnellinen.

Huomenna on äitienpäivä, toivon että saan nukkua pitkään!